Ei rohkeuden, vaan tahdon puutteesta väisti Mawg Grômin katsetta tuijottaen alapuolella oleviin leijoniin.
»Mitä sinä tahdot minusta?» kysyi hän uudelleen ikäänkuin ei olisi saanut vastausta edelliseen kysymykseensä.
»Heimossa on liian vähän sotureita jäljellä. Tahdon viedä sinut takaisin heimon luo!» vastasi Grôm vakavasti.
Mawg päästi paksujen huuliensa takaa suurilla, keltaisilla hampaillaan murahtavan, epäluuloisen naurahduksen.
»Sinä tahdot tappaa minut!» sanoi hän päätään nyökäyttäen.
Grôm katseli häntä hetkisen ylenkatseellisesti, repäisi sitten suuren kaistaleen kuivaa lihaa puun oksassa riippuvasta taakasta ja heitti sen hänelle. Poika tarttui siihen ja piilotti sen taakseen, sillä hän oli liian nälkäinen hylätäkseen sen, mutta liian ylpeä syödäkseen sen kilpailijansa nähden. Grôm hymyili hieman alkaen leikitellä A-yan hiussuortuvalla, joka oli hänen käsivarrellaan. Mutta tyttö ei huomannut tuota hyväilyä. Hän oli hämillään loukkautunut Grômin käytöksestä kilpailijaansa kohtaan. Hänen sieraimensa laajenivat ja molemmilla poskipäillä hehkui punainen läiskä.
Äkkiä kuului tieltä ruohon varsien ryskettä. Molemmat leijonat lopettivat aterioimisensa kääntäen päänsä tutkistellen ääntä kohden. Samassa ne hiipivät vihoissaan vastakkaiselle suunnalle, huomaamatta ollenkaan kuolleitten tapiirien ruumiita. Päästyään ensimmäisen tienmutkan taa hypähtivät ne ruohikkoon ja syöksyivät suuressa kaaressa suoraan metsikköä kohden, joka oli muutamien kilometrien päässä. Haavoittunut Megatherium [sukupuuttoon kuollut, norsun kokoinen jättiläislaiskiainen.] palasi.
Ehkä levottomana suuresta haavastaan laahasi hirviö itseään takaisin puuta kohden melkein ryömien. Saavuttuaan taistelukentälle se nuuski vielä kerran tallattua poikastaan ja huusi surkeasti. Sitten se kääntyi hurjassa raivossaan sarvikuonon ruumiin kimppuun ja repi sen kappaleiksi. Sitä tehdessään se sattui vilkaisemaan puuhun ja huomasi nuo kolme olentoa, jotka katselivat sitä.
Samassa sen viha kohdistui heihin. Huutaen niinkuin sumutorvi tuli se puun luo, nousi sitä vastaan, kiersi jättiläiskäsivartensa rungon ympäri ja koetti kaataa sen maahan. Puu heilui kovasti, ja Mawg, joka oli liian hidas huomaamaan, mitä tapahtui, huusi kauhusta välttyen vaivoin putoamasta. Tyttö nauroi, jolloin Mawg loi häneen uhkaavan katseen. Se suututti niin A-yaa, että hän kohotti keihäänsä ikäänkun aikoen lävistää hänet.
Mutta alapuolella oli niin paljon katseltavaa, ettei A-ya sen enempää kiinnittänyt huomiotaan Mawg'iin. Huomattuaan puun liian tukevaksi kaataakseen sen käsillään, tarttui hirviö alimpaan paksuun oksaan, jonka läpimitta oli kahdeksan, kymmenen tuumaa, ja repäisi sen voimakkaalla nykäisyllä maahan kuin sellerin varren. Kun se ensin rehki vahvan rungon kimpussa, oli veri alkanut uudelleen juosta haavasta, mutta se ei välittänyt siitä. Tarttuen seuraavaan suureen oksaan veti se senkin alas lohkaisten samalla suuren kappaleen rungosta. Grôm arvasi sen aikovan repiä puun kappaleiksi pala palalta saadakseen haluamansa uhrit. Mawg nähtävästi huomasi tämän myös, ja se oli liikaa hänelle. Pidellen hampaillaan kuivaa lihaviipaletta kiersi hän rungon ympäri, kunnes pääsi pois pedon näkyvistä, hypähti oksalle, joka ulottui kauas veden yläpuolelle, ja sukelsi veteen. Peto, jonka silmät olivat tähdätyt koko ajan noihin kahteen jäljellä olevaan, ei huomannut ollenkaan hänen pakoaan. Mawg ui veden yli, raivasi tien ruohikon läpi, hyökkäsi takaisin ottamaan nuijansa, heilutti sitä Grömiä kohden ja huutaen ruman herjauksen syöksyi pois etsimään itselleen toista turvapaikkaa yöksi.