Ei Grömillä eikä A-yalla ollut sillä hetkellä aikaa katsella häntä. Peto oli juuri reväissyt niin suuren oksan, että runko oli melkein lohjennut kahtia sen mukana. Grôm huomasi, että ellei hän voisi lopettaa tuota hävitystä, kaatuisi puu hetken kuluttua. Peto kohosi juuri tarttuakseen seuraavaan suureen oksaan. Keihäs kädessä kiipesi Grôm alaspäin vastustamaan sitä pysähtyen sellaiselle oksalle, johon peto ei aivan ylettynyt. Hirviö karjui kostonhimoisesti, ojentautui täyteen pituuteensa ja työnsi sitten kauhean vahvan, punaisen, pyöreän kielensä ulos ilmeisesti aikoen sillä pyyhkäistä vähäpätöisen vastustajansa maahan. Se oli nyt vain tuuman päässä. Grôm väisti tuon oudon hyökkäyksen hypähtämällä ketterästi syrjään, ja nopeasti kuin ajatus lävisti A-yan keihäs tuon peloittavan, punaisen kielen, kun se kiemurrellen tavoitti hänen herransa jalkoja. Samassa, nähdessään pedon kurkun avonaisena ja suojattomana, heitti Grôm keihäänsä täydellä vauhdilla suoraan sinne. Ase upposi noin kolme jalkaa syvälle, kunnes terävä kärki tarttui pedon niskanikamiin. Silloin sen käsi irtautui oksasta ja peto, jonka sieraimista ja suusta purskui verta ja vaahtoa, kaatui ryskyen suurien oksien päälle, jotka se oli kiskonut puusta.
Grôm huokaisi helpotuksesta ja kiitti tyttöä siitä, että hän oli oikealla hetkellä ja voimakkaasti iskenyt pedon peloittavaan kieleen. Sitten hän alkoi kylmästi laittaa parempaan kuntoon heidän yöasuntoaan. Kun hän levitti lehteviä oksia lattialle tehdäkseen sen pehmeämmäksi katseli tyttö tyytyväisenä hänen työtään. Äkkiä Grôm virkkoi:
»Olen iloinen, että pääsimme tuosta Mawgista.»
»Sinun olisi pitänyt tappaa hänet», sanoi tyttö lyhyesti.
»Mutta miksi?» kysyi Grôm vähän ihmeissään. Hänen mielestään nuorukainen oli hyvä soturi ja tarpeellinen heimolle.
»Hän himoitsee minua!» vastasi tyttö katsoen häntä närkästyneenä silmiin.
Grôm katsoi häntä joka puolelta, hänen kasvojaan, hiuksiaan ja muotoaan, ja sellainen kiihkeä ihailu hehkui hänen syvissä silmissään, että tytön viha katosi. Hän painoi katseensa alas ja hänen rintansa vavahti onnesta. Hän ei ollut milloinkaan nähnyt sellaista katsetta kenenkään miehen silmissä eikä edes uneksinut sellaista katsetta olevankaan.
»Tietysti hän himoitsee sinua», sanoi Grôm, ihmetellen oman äänensä sointua. »Sinä olet suloisin olento ja halutuin maan päällä. Kaikkien miesten, joiden katseet osuvat sinuun, täytyy himoita sinua. Mutta kukaan ei saa sinua milloinkaan, sillä sinä olet minun, eikä kukaan ryöstä sinua minulta.»
Tämän kuultuaan unohti tyttö suuttumuksensa ja antoi anteeksi Grômille, vaikka tämä olikin jättänyt Mawgin tappamatta.
Sinä yönä heidän oli mahdoton nukkua, vaikka heidän korkealla oleva asuntonsa oli mukava ja hyvässä turvassa. Melkein täysinäinen, suuri, oranssinvärinen kuu valaisi koko laajan seudun, ja puun alle kokoutuivat kaikki jättiläisyökulkijat verrattomiin juhlapitoihin, joihin herkkuja oli pitkin päivää kasautunut. Noita kahta mustaa leijonaa ei näkynyt, ne olivat kenties jo syöneet kylläkseen. Sudet, pieni villikoiralauma, hyeenaparvi ja monet suunnattomat leopardit ulvoivat, murisivat ja riitelivät hajallaan olevien haaskojen kimpussa; kukin joukko katseli naapureitaan epäluuloisesti ja vihaisesti.