»Hullu!» sanoi Bawr. »Hän ei tiedä, miten leopardin kanssa taistellaan.»
»Hän on haavoittunut. Hänen jalkansa on katkennut!» sanoi Grôm. Ja suoraa päätä, uuden ajatuksen välähtäessä hänen kekseliäissä aivoissa, juoksi hän rinnettä alas apuun, heiluttaen tulisoihtunsa juostessaan ilmiliekkiin.
Päällikkö katseli hämmästyneenä hetkisen, ihmetellen, miksi harkitsevainen Grôm vaivautui tekemään sellaista, minkä leopardit olisivat tehneet hänen sijastaan paljon paremmin. Mutta hän pelkäsi jonkun väijytyksen olevan tekeillä. Huutaen takana olevat miehet luokseen heilutti hänkin soihtunsa liekkiin ja seurasi Grömiä..
Toisen leopardin oli jo onnistunut tarttua haavoittuneeseen kaarijalkaan, mutta nähdessään Grômin ja päällikön juoksevan niitä kohti, hypähtivät ne muristen taaksepäin ja kiiruhtivat pensaikkoon kuin pelästyneet kissat. Kaarijalka kohotti silmänsä ja oli ihmeissään pelastuksestaan. Mutta kun hän näki noiden kahden komean olennon syöksyvän luokseen liekkiä ja savua päänsä päällä, päästi hän kovan huudon ja heittäytyi kasvoilleen.
Grôm seisoi hänen vieressään tuijottaen tuohon rumaan, veriseen olentoon miettivin katsein, päällikön koettaessa päästä perille hänen aikeistaan. Sotilaat tulivat huutaen ihastuneina, kun olivat viimeinkin saaneet yhden noista pelätyistä vihollisistaan elävänä käsiinsä. He olisivat tahtoneet heti syöksyä hänen kimppuunsa ja repiä hänet kappaleiksi, mutta Grôm viittasi heidät tuimasti takaisin. He murisivat närkästyneinä ja eräs heistä vastusti kiivaasti tällaista lempeyttä niin vaarallista vihollista kohtaan.
»Pyydän tätä miestä, Bawr, vangikseni!» sanoi Grôm.
»Sinähän otitkin hänet», vastasi päällikkö. »Hän on sinun.» Hän aikoi lisätä: »vaikka en ymmärrä, mitä hänellä teet.» Mutta hän ei milloinkaan tahtonut näyttää epäröimistä tai tietämättömyyttään sellaisesta, jonka joku toinen saattoi tietää. Siksi hän päinvastoin ankarasti käski seuralaisiaan tottelemaan heimon lakia ja pitämään Grômin saalista arvossa. Sitten Grôm astui aivan hänen viereensä ja kuiskasi hänen korvaansa: »Paljon sellaista, mitä meidän on tarvis tietää, saa Bawr tietää tältä mieheltä pian, kuten esim. vaaroista, jotka ovat tulossa päällemme.»
Nyt päällikkö, joka oli nopea käsittämään, ymmärsi Grômin tarkoituksen, ja seuralaistensa hämmästykseksi hän katseli tuota inhoittavaa vankia tyytyväisesti hymyillen.
»Sinua on aivan oikein nimitetty päällikön oikeaksi kädeksi», vastasi hän. »Minä nimitän sinua myös päällikön viisaudeksi, sillä pelastaessasi tämän miehen hengen olet ollut kaukonäköisempi kuin minä.»
Kun vangin haavat oli sidottu verenvuotoa ehkäisevillä kasveilla ja hänen katkenneet jalkansa laitettu lastoihin taitamattomasti, mutta ei silti hyödyttömästi, nostettiin hänet oksista kyhätyille epätasaisille paareille, ja vastahakoiset sotilaat kantoivat hänet leiriin.