Nyt kun Mawg ei ollut enään heitä uhkaamassa, kulkivat he paljon nopeammin. Ja kun seuraava uusi kuu oli kalpeana, vaaleana, sirpinmuotoisena taivaalla juuri sahahampaisten vuorten yläpuolella, saapuivat he vahingoittumattomina heimonsa turvallisille luolille ja kirkkaasti palaville nuotioille.
Kahdeksas luku.
JOUSI.
Luolien edustalla paloivat kirkkaasti heimon tulet. Niiden sisällä vallitsi hyvinvointi ja ennen kuulumaton turvallisuus, sillä tulen valloituksen jälkeen pysyivät sellaiset hirveät pedot ja jättiläismäiset, raatelevat, juoksevat linnut, jotka olivat olleet ihmisen pahimpia vihollisia siitä asti kuin hän oli astunut alas puunlatvasta kävelemään suorana maan päällä, etäällä liekkejä peläten. Vaikka hyökkäävien kaarijalkalaumojen aiheuttama suuri taistelu olikin maksanut heimolle enemmän kuin puolet sen sotureista, vilisi luolissa ylenmäärin reippaita lapsia. Päällikkö Bawrin ja hänen oikean kätensä ja neuvonantajansa Grômin mielestä heimon tulevaisuus näytti turvatulta.
Niin kova läksytys oli annettu nuuskiville pedoille, kauhealle miekkahampaalle, jättiläismäiselle, punaiselle luolakarhulle, ylpeälle, mustalle leijonalle ja luitasärkevälle luolahyeenalle, että tulikehän toisella puolellakin olevaa usean sadan askeleen levyistä tasankoa pidettiin turvallisena leikkikenttänä, missä heimon lapset saattoivat oleskella. Leikkikentän ulommaisimpaan reunaan, sinne missä kaislaiset lammikot ja tiheät bamburuohikot alkoivat, oli varovaisuuden vuoksi sytytetty tuli palamaan, mutta se oli- enemmän varoituksena kuin todellisena suojana. Kun karhua tai miekkahammasta oli kerrankin heitetty palavalla kekäleellä vasten kasvoja, tuli se hyvin araksi. Sitäpaitsi oli heimon uutteruus karkoittanut kaikki metsästyseläimet etäälle laaksoon. Oli harvinaista, että mikään pelättävämpi peto kuin sakaali tai siipettikissa uskalsi tulla kilometrinkään päähän tulista.
Oli kulunut kaksi vuotta siitä kuin A-ya oli päässyt vapaaksi vankeudestaan kaarijalkojen keskuudesta. Hänen ja Grômin lapsi oli suorajäseninen, vaaleaihoinen, noin neljän, viiden vuoden ikäinen poika. A-ya istui jalat ristissä lähellä vartiotulta, noin viidenkymmenen metrin päässä tiheikön reunasta, leikkimässä poikansa kanssa, jonka silmissä oli innokasta älyä. Hänen takanaan makasi lihava, ruskea, matalanenäinen, noin neljäntoista, viidentoista kuukauden ikäinen pienokainen leikitellen varpaillaan ja imeskellen bananaviikunaa.
Sekä A-ya että poika olivat innostuneet uuteen leikkikaluun. Se oli kenties ensimmäinen piiska. Pojan oli onnistunut sitoa noin kolme jalkaa pitkä, kapea nahkakaistale kepinpäähän, joka oli muutamia tuumia pitempi. Hän älysi nopeasti piiskan käytön ja alkoi koetella sitä äitinsä hartioihin. Sen uutuus huvitti heitä kumpaakin, ja A-ya naureskeli salaa ajatellen, että sitä joskus tulevaisuudessa voitaisiin käyttää rangaistusvälineenä.
Viimein tuo hento ruoskansiima, pojan sitä innokkaasti heilutellessa, löi liian kovasti A-yaa, niin ettei tämä kylmäverisyydestään huolimatta sietänyt sitä. Hän sieppasi leikkikalun pojalta ja alkoi itse leikitellä sillä. Ruoskansiima sattui olemaan vapaasta päästään melkein kärjestä halki muodostaen silmukan. Varren tyvipäässä oli kyhmyrä, joka oli jäänyt siihen, kun oksa oli taitettu rungosta. Hitaasti mutta varmasti taivutti A-ya vahvoilla käsillään keppiä ja veti silmukan kyhmyn yli, johon se jäi.
Mielenkiinnolla katseli hän kirkkailla silmillään ensimmäistä kaarta, lapsen ja naisen leikin ihmeellistä tuotetta. Tyytymättömänä tuohon uuteen, mitättömään esineeseen ja haluten saada ruoskansa takaisin lapsi koetti siepata kaaren äitinsä kädestä. Mutta A-ya työnsi hänet luotaan. Hän piti tästä uudesta leikkikalusta. Näytti siltä, kuin hän aikoisi tehdä sillä jotakin. Äkkiä hän vetäisi nuorasta päästäen sen jälleen irralleen. Kovasti jännitettynä lähti siitä mukava, suriseva ääni. Hän toisti tempun useita kertoja pitäen kaarta korvansa lähellä ja nauraen huvitettuna. Silloin poika ihastui siihen ja halusi itse koettaa uutta leikkikalua. Mutta A-ya oli liian kiintynyt siihen. Hän ei antanut pojan koskeakaan kaareen. »Mene ottamaan toinen keppi», käski hän kärsimättömästi, mutta unohti katsoa, toteltiinko hänen määräystään.
Kun hän pärisytteli tuota outoa esinettä, joka niin ihmeellisesti oli muodostunut hänen käsissään, tuli Grôm takaapäin hänen luokseen. Hän astui varovasti makaavan, ruskean pienokaisen yli ja aikoi ystävällisesti kiskaista A-yaa tuuheasta tukasta, mutta huomasi esineen tämän kädessä ja pysähtyi äkkiä.