Hän seisoi hetken toisensa jälkeen liikahtamatta tarkastellen mietteissään tuota uutta leikkikalua. Hänen silmänsä pienenivät ja kulmansa rypistyivät. Tuolla esineellä näytti hänen mielestään olevan epäselviä, hämäriä, laajoja mahdollisuuksia. Kuitenkaan ei sitä, mikäli hän saattoi nähdä, voinut käyttää muuna kuin naisten ja lasten hupaisena leikkikaluna. Viimein hän ei voinut kauemmin pidättää kättään. »Anna se minulle», sanoi hän nopeasti tarttuen A-yan ranteeseen.
Mutta A-ya ei ollut saanut vielä tarpeekseen. Hän piti sitä kaukana Grômistä ja jännitti nuoraa yhä voimakkaammin. Sen enempää puhumatta ojensi Grôm tyynesti pitkän käsivartensa ja otti kaaren. A-ya oli ihmeissään, että tuollainen vähäpätöinen esine sai suuren arvon hänen isäntänsä silmissä. Mutta hän luotti suuresti Grômiin. Hän pudisti tuuheat hiuksensa kasvoiltaan, hillitsi pojan pyynnöt käskevällä liikkeellä ja kiersi käsivartensa polviensa ympäri tarkastellen, mitä Grôm aikoi tehdä leikkikalulla.
Ensin Grôm tarkasteli kaarta tarkasti, ja sitten hän kiinnitti nuoran lujempaan molemmista päistä. Hän pärisytti sitä, kuten A-yakin oli tehnyt. Hän pingoitti sen äärimmilleen ja päästi sen sitten hitaasti pingoituksesta tarkastellen uutta voimaa, joka oli tuossa suoristuvassa kaaressa. Viimein hän kysyi, kuka sen oli tehnyt.
»Minä», vastasi A-ya ylpeänä teostaan nyt, kun huomasi Grômin pitävän sitä arvokkaana.
»Ei, minä sen tein!» parkui poika loukkautuneena.
Äiti naurahti hyväntuulisesti. »Niin, hän kiinnitti toisen pään ja löi minua sillä», sanoi hän. »Sitten otin sen häneltä, taivutin kepin ja sidoin toisen pään.»
»Se on oikein hyvä!» sanoi Grôm nyökäten miettivästi päätään. Hän kyyristyi muutaman askeleen päähän ja alkoi kokeilla.
Ottaen pienen kiven hän asetti sen jänteelle, taivutti kaarta vähäsen ja päästi irti. Kivi lensi ja osui hänen huuleensa ihmeellisellä voimalla.
»Oi!» mutisi A-ya osaaottavasti, kun punainen veri virtasi Grômin parrasta. Mutta lapsi, luullen, että isä oli tehnyt sen tahallaan, nauroi sydämellisesti. Vähän harmissaan Grôm nousi, siirtyi muutamia askeleita kauemmas ja istuutui uudelleen kääntäen selkänsä perheelleen.
Hän oli täysin tyytyväinen voimaan, joka piili tuossa heikossa, pienessä esineessä. Mutta hän ei ollut tyytyväinen suuntaan, mihin se iski. Hän jatkoi kokeilujaan, mutta veti varovaisesti vain vähän kaarta.