Pitkän aikaa oli hänen mahdotonta etukäteen arvata suuntaa, mihin kivet, puu- tai kaarnanpalat äkkiarvaamatta kimmosivat hellitetystä kaaren jänteestä. Mutta viimein pälkähti hänen päähänsä hämärä aavistus tähtäämisestä. Tarttuen vasemmalla kädellään kaaren keskiosaan kohotti hän kaaren silmiensä tasalle ojentaen käsivartensa. Hän asetti kiven aivan nuoran keskikohdalle ja veti sitä nenäänsä kohti. Tämä yritys oli niin onnistunut, että kivi lensi aivan suoraan ja iski häntä peukaloon.
Isku oli niin voimakas että hän pudotti kaaren tuskasta huudahtaen. Vilkaistessaan nopeasti olkansa yli nähdäkseen, oliko A-ya huomannut tapausta, hän näki, että tämä oli painanut kasvonsa polviaan vastaan peittäen ne kokonaan hiuksillaan. Mutta hänen hartiansa nytkähtelivät suonenvedontapaisesti. Grôm arvasi, että A-ya nauroi hänelle. Ensin, kun hänen peukaloaan kirveli kovasti, oli hän lyömäisillään häntä. Hän ei ollut milloinkaan tehnyt sitä A-yalle, vaikka kaikki toiset luolamiehet, Bawrkin, löivät naisiaan sopivassa tilaisuudessa. Sydämessään hän vihasi ajatustakin loukata A-yaa. Ja isku voisi koskea häneen kipeästi. Siksi tuo ajatus nopeasti haihtui. Hän katseli noita nytkähteleviä olkapäitä hetken synkästi. Ja sitten, kun kirvelys peukalossa asettui, levisi hänen omille kasvoilleen myötätuntoinen, ymmärtävä irvistys. Hän sieppasi kaaren maasta, hypähti ylös ja juoksi nuoren ruokotiheikön reunaan.
A-ya kurkisti varovasti hiustensa läpi kohottaen päätään. Siinä samassa oli hänen naurunsa lopussa, sillä hän arvasi, että Grômin terävät aivot miettivät jotakin uutta. Saavuttuaan ruokotiheikköön taittoi Grôm itselleen puoli tusinaa lujia, ohuita varsia, noin kahden, kolmen jalan pituisia ja ohuemmasta päästään, noin A-yan pikkusormen paksuisia.
Hän arveli saavansa parempia tuloksia näistä kuin noista oikukkaista kivistä.
Lukuisa joukko uteliaita katselijoita oli keräytynyt tarkastelemaan Grômin kokeiluja. Useimmat heistä olivat naisia ja lapsia, sillä suurin osa miehistä oli metsästämässä ja toiset olivat liian ylpeitä näyttääkseen uteliaisuuttaan. Katselijat olivat halukkaita tietämään, mitä Grôm oikeastaan puuhaili. Mutta kun hän oli suuri päällikkö ja pelätympi kuin Bawr, eivät he uskaltaneet tulla kovin lähelle. Eivätkä he senvuoksi olleet nähneet tai ainakaan ymmärtäneet noita kahta mitätöntä epäonnistumista. Grôm puolestaan ei kiinnittänyt mitään huomiota heihin. Nyt kun hän oli kerännyt itselleen noita hoikkia, suoria ruokoja, oli hän unohtanut kaiken muun. Hän tunsi, katsellessaan ja punnitessaan niitä kädessään, että ne kuuluivat tähän ihmeelliseen esineeseen, jonka A-ya oli keksinyt.
Valiten yhden nuolista asetti hän hitaasti sen paksumman pään jousen jänteelle ja seisoi pitkän aikaa miettien, vetäen sitä vähän matkaa ja päästäen sen takaisin irroittamatta kättään siitä. Sitten hän muisti, että keihäät lensivät paremmin, kun niitä heitettiin paksu pää edellä. Hän käänsi pienen varren ja asetti ohuen pään kaaren nuoralle. Sitten hän jännitti nuoraa koetteeksi ja päästi sen äkkiä irti. Nuoli lensi aivan tähtäämättä suoraan ilmaan, kääntyi äkkiä ja putosi maahan työntäen päänsä vähän matkaa pehmeään maahan. Grôm huomasi edistyneensä. Katselijat aukaisivat hämmästyksestä suunsa, mutta eivät uskaltaneet päästää ääntäkään, kun Grôm teki tuollaisia salaperäisiä tekoja.
Temmaten ruovon maasta asetti Grôm sen uudelleen jousen jänteelle. Kun hän jännitti nuoraa, heilahteli ruoko sinne tänne. Kärsimättömästi murahtaen hän painoi vasemman kätensä etusormen sen yli pitäen sitä paikoillaan ja samalla jännittäen uudelleen jousta. Äkkiä välähti ajatus hänen päässään. Hieman koukistaen sormeaan niin, että ruoko saattoi liikkua vapaasti, veti hän jännettä taaksepäin ja eteenpäin tarkasti miettien uudelleen ja yhä uudelleen. Ilokseen huomasi hän, että nuoli ei enää niskoitellut, vaan oli niin kuin hän suinkin saattoi toivoa. Viimein, kohottaen kaaren päänsä pääpuolelle, hän veti voimakkaasti jännettä ja ampui nuolen ilmaan. Hän huudahti, kun se liukkaasti solui hänen koukistuneen sormensa alta ja kohosi taivasta kohti ikään kuin ei aikoisikaan pysähtyä. Katselijoiden silmät seurasivat pelokkaina sen lentoa, ja A-ya käsittäen äkkiä kaiken pidätti henkeään ja puristi poikaa ihastuneena rintaansa vastaan. Hänen vilkas mielensä oli käsittänyt, vaikka hämärästi, miehensä keksimän ihmeen.
Vaikka Grôm oli suunnannut nuolen taivasta kohti ei hän ollut ajatellut ollenkaan, mihin suuntaan tai kuinka kauas se kulkisi. Sattumalta oli hän ampunut luoliin päin. Hän oli ampunut voimakkaasti, ja tuo ensimmäinen kaari oli jykevää tekoa. Useimmat katselijoista, jotka kyyköttivät luolien edustalla, tarkastelivat lentoa. Mutta siellä oli muutamia, jotka olivat joko liian välinpitämättömiä tai liian tylsiä huomatakseen vähempää kuin iskua päähänsä. Näiden joukossa oli lihava, vanha nainen, joka oli kumarruksissa selkä toisiin päin kaivaen roska- ja kivikasasta jotakin herkkupalaa, jonka hän oli pudottanut sinne. Grômin nuoli kääntyi äkkiä ilmassa, kiiti hurjaa vauhtia alaspäin ja sen kärki työntyi vaimon lihavaan pystyyn reiteen. Kirkaisten pyörähti vanha nainen ympäri, repäisi nuolen irti, tuijotti sitä kauhuissaan juuri kuin hän olisi luullut sen olevan jonkinlaisen käärmeen ja hoiperteli hurjasti voivotellen lähimpään luolaan.
Pelästyneitä huudahduksia kuului katselijoiden joukosta, mutta ne lakkasivat melkein samassa hengenvedossa. Grôm oli tehnyt tämän ihmeen rangaistukseksi näin pitkän matkan päästä. Vanhan naisen oli täytynyt tehdä jotakin, mikä oli suututtanut Grömiä. He olivat kaikki peloissaan, ja useat, joiden omatunto ei ollut oikein rauhallinen, seurasivat vanhan vaimon esimerkkiä ja livahtivat luoliin.
Grôm puolestaan oli hämmästynyt ja ylpeä. Hän oli pahoillaan, kun oli haavoittanut vanhusta. Hän tunsi naurettavaa vastenmielisyyttä haavoittaa ketään tarpeettomasti. Katsoessaan taakseen ja nähdessään A-yan keinuttelevan ruumistaan edestakaisin sydämettömän iloisena, olisi häntä haluttanut kysyä tältä, miltä hänestä olisi tuntunut olla tuon lihavan vanhuksen sijassa. Toiselta puolen hän tunsi, että hän oli tehnyt suuren keksinnön, tulen löydön jälkeen suurimman. Hän oli keksinyt uuden aseen, jolla oli ennenkuulumaton, käsittämätön voima ja joka kykeni tappamaan nopeasti, äänettömästi ja pitkän välimatkan päästä. Hänen oli vain täydennettävä asetta ja opittava hallitsemaan sitä.