»Etkö voisi työntää sitä pitkällä keihäälläsi, jollei vesi ole liian syvää?» ehdotti tyttö.
Grôm seurasi heti ehdotusta, nojautui reunan yli ja työnsi keihäänsä suoraan alaspäin. Mutta se ei tavannut pohjaa.
»Vesi on liian syvää», sanoi hän, »mutta minä keksin keinon.»
Seisoessaan lähellä lautan etureunaa alkoi hän meloa keihäällään suurissa kaarissa vettä, koetellakseen vain veden vastarintaa. Vaikka keihäs olikin huono melaksi tai airoksi, korvasi hänen suuri voimansa sen puutteet, ja hetken perästä hän ihmetellen ja ihastuneena huomasi, että lautan pää oli kääntynyt rantaan päin, mistä he olivat tulleet.
Hän mietti sitä hetken äänettömänä, astui sitten toiselle reunalle ja toisti kokeensa. Muutamien voimakkaiden yritysten jälkeen antoi raskas lautta perään. Sen pää kääntyi suoraan eteenpäin ja sitten vähitellen toista rantaa kohden. Niin, ei ollut epäilemistäkään: hän oli keksinyt keinon, millä saattoi ohjata suuntaa.
»Aion viedä teidät toiselle rannalle», ilmoitti hän ylpeänä.
Nyt hän puuhasi innostuneena saadakseen täytetyksi kehuvan lupauksensa. Ensin hän meloi niin hurjasti, että lautta kääntyi aivan ympäri vasten virtaa. Hän hämmentyi siitä hetkeksi, mutta sai lautan vielä kerran kääntymään siihen suuntaan, mihin halusi. Sitten hän huomasi voivansa pysyttää sen jotenkin samassa suunnassa melomalla muutamia kertoja toisella puolella ja sitten nopeasti muutamia kertoja toisella puolella. Tällä tavalla he alkoivat jälleen lähestyä toista rantaa. Eteneminen oli kuitenkin hidasta, ja Grôm huomasi pian sen olevan väsyttävää. Hän keksi keinon asettamalla A-yan ja Loobin yhdessä melomaan keihäällään toisella puolen, samalla kuin hän itse voimakkaasti meloi toisella puolen. Senjälkeen liikkui raskas lautta vähän nopeammin ja likeni rantaa kulkien vinottain virran poikki.
»Olen keksinyt jotakin!» huudahti Grôm riemuissaan. »Tällä vehkeellä voimme kulkea vettä myöten mihin haluamme.»
»Mutta ei vasten virtaa», huomautti A-ya, jonka innostusta laimensi se, ettei häntä haluttanut mennä tuolle toiselle rannalle.
»Se keksitään aikaa myöten», selitti Grôm varmasti.