»Aallot ja vedenpedot nielevät meidät», muistutti Bawr.
»Muutamia meistä, kenties useitakin», myönsi Grôm. »Mutta monet meistä pelastuvat pitääkseen heimon tulia vireillä, jos jumalat ovat suosiollisia sinä päivänä ja tyynnyttävät tuulet siksi, kunnes olemme päässeet yli. Jos jäämme tänne, kuolemme kaikki.»
»Hyvä on», murisi Bawr kääntyen ja kiiruhtaen rinnettä alas. »Me rakennamme lauttoja. Kiiruhtakaamme.»
* * * * *
Rannalla luolien alapuolella olivat heimon miehet ahkerassa, kuumeisessa työssä vetäen puun runkoja veden rajaan, sitoen niitä yhteen vitsaksilla ja nahkahihnoilla ja uutterasti karsien haitallisimmat oksat pois tulen ja terävien kivien avulla. Naiset ja rampa orja Ook-ootsk sekä vanhat miehet, joiden henkiset kyvyt olivat vielä voimakkaat, mutta kädet liian heikot raskaiden lauttojen tekoon, jäivät luoliin A-yan, Grômin puolison komentoon. Heillä oli kylliksi työtä pitäessään yllä ketjutulia, vartioidessaan lapsia vaaralta ja karkoittaessaan keihäillä ja nuolilla yhä uudelleen tungeksivat, hurjasilmäiset petolaumat. Pedot pelkäsivät tulia ja myöskin ihmisolentoja, jotka hyppivät ja huusivat savun ja tulen keskellä. Mutta vielä enemmän ne näyttivät pelkäävän jotakin tuntematonta takanaan. Jonkun aikaa olivat kuitenkin rätisevät liekit ja lentävät nuolet riittävä varustus, ja arat, mutta julmat hyökkääjät kiersivät epäröiden länteen päin kukkuloiden yli.
Virran rannalla työskentelivät lautanrakentajat Grômin johdolla. Leveä, noin peninkulman laajuinen vesi oli suuren joen suu, johon vuorovesi vaikutti ja johon joki virtasi luoteesta päin. Vuolas virta kuljetti alas paljon kaatuneita puunrunkoja sisämaan metsistä, joita lahden vuorovedet syöksivät takaisin ja ajelivat pitkin rantoja. Lautan rakentajilla oli sen tähden runsaasti rakennusaineita, ja pelko, joka täytti heidät, pakotti heidät ahkeruuteen, joka ei muuten kuulunut heidän tapoihinsa.
Tuntui melkein kuin he olisivat tehneet työtä painajaisen ahdistamina. Vähän väliä tuli hirvi- tai tapiirilauma, joka säikähtyneenä pakeni pitkin rantaa veden ja kallioiden välissä. Ahertavat miehet vetäytyivät syrjään, kunnes lauma oli mennyt ohi, ja aloittivat uudelleen työnsä.
Kerran tuli kuitenkin villi sarvikarjalauma korskuen ja ravistellen suuria, teräväkärkisiä sarviaan. Niiden tömisevät joukot täyttivät koko ranta-alan niin, että miesten oli kahlattava syvälle veteen pelastuakseen. Muutamat peläten suurisuisia, lihaa syöviä kaloja, jotka hätyyttivät joen suussa vuoksiveden aikana, pysähtyivät liian lähelle rantaa ja saivat maksaa epäröintinsä joutumalla julmasti puhkaistuiksi.
Oli melkein täyden kuun aika, päivät olivat pisimmillään ja lautan rakentajat ahersivat kuumeisesti läpi yön. Auringonnousun aikana arvioivat Bawr ja Grôm, että lauttoja oli kylliksi koko heimolle. He päättivät kuitenkin rakentaa vielä muutamia siltä varalta, että jokin niistä ei kannattaisikaan niin monta kuin he toivoivat.
Mutta tuolle varovaisuustoimenpiteelle ei kohtalo myöntänyt aikaa.