Naisten kimeä kirkuna heidän taistellessaan kuin naarassudet puolustaakseen lapsiaan ja kotiluoliaan, ja vanhojen miesten heikot, mutta kesyttymättömät huudot sekautuivat sanoin selittämättömään äänten sekasotkuun, röhkimiseen, ulvontaan, kiljumiseen, karjuntaan, mylvimiseen ja määkimiseen, joka kuului peloittavasta petojoukosta, joka täytti tulien takana olevan avonaisen kentän. Muutamat pedoista olivat mielipuolina kauhusta, muutamat taistelun vimmassa, ja muutamat vain halusivat päästä takanaan olevasta ahdingosta. Mutta kaikki näyttivät olevan halukkaita tulemaan nuotioiden sisäpuolelle ja pääsemään luoliin, ikäänkuin olisivat luulleet sieltä löytävänsä turvapaikan tuntematonta vaaraa vastaan.
Uloinna oikealla oli kaksi nuotiota aivan tukahdutettu ja tallattu hajalleen, ja kolme, neljä vanhaa miestä ja pari hurjistunutta nuorta naista taisteli siellä kaatuneen hirven ja härän ruumiin suojassa torjuakseen kiivaat hyökkäykset. Kaksi vanhaa miestä makasi maassa tulien välissä kavioiden tallaamana ja kolmatta, joka oli työnnetty etäisemmän luolan kallioseinää vasten, ahdisteli karhu hirveästi, mutta ilman tarkoitusta, ikäänkuin tuo suuri peto tuskin huomaisi, mitä se teki. Eläinten hyökkäyksessä oli jotakin kummallisen peloittavaa.
Kentän keskellä aivan pääluolan edessä, jonka ammottava sisäänkäytävä näytti olevan liikehtivien petojen päämääränä, johti A-ya taistelua ramman orjan Ook-ootskin kanssa, joka ryömi taistellen hänen vieressään kuin raivostunut sammakko. Täällä olivat tulet melkein sammuneet, mutta kaatuneet pedot muodostivat auttavan suojamuurin, jonka harjalla naiset hyppivät iskien keihäillään ja huutaen hurjia herjauksia. Vanhat miehet nojasivat veristä läjää vastaan säästääkseen voimiaan. Siellä täällä raatojen keskellä oli naisen tai vanhan miehen ruumis härän sarven puhkaisemana tai hirven repivien sarvien aukiviiltämänä. Kun Grôm ja hänen miehensä tulivat huutaen tasangon poikki, syöksyi suuri, villainen sarvikuono suojamuurin toiselle puolen aukaisten verisellä sarvellaan tien itselleen, tallasi pari puolustajaa huomaamatta alleen, hyökkäsi lähimmän tulen läpi ja ryntäsi sokeasti luolan suusta sisään takkuinen turkkinsa ilmiliekissä. Lapset ja vanhat naiset, jotka eivät vielä olleet paenneet rannalle, huusivat kauhuissaan. Hurjistunut peto ei kiinnittänyt heihin mitään huomiota, vaan ryntäsi jymisten luolaan.
»Paetkaa, kaikki naiset!» huusi Grôm tuon melskeen yli, kun hän
miehineen hyökkäsi suojamuurin luo. »Menkää rantaan lasten kanssa!
Me pidätämme hyökkäystä, kunnes te olette päässeet sinne. Juoskaa!
Juoskaa!»
Nyyhkyttäen hurjasti tottelivat naiset peräytyen taistelusta ja tarttuen kukin omiin pienokaisiinsa, kaikki paitsi A-ya, joka jäi itsepäisesti Grômin viereen.
»Mene!» käski Grôm kiivaasti. »Lapset tarvitsevat sinua. Vie heidät kaikki alas!»
Nainen totteli jurosti myöntäen Grômin olevan oikeassa, mutta yhä taistelun haluisena, vaikkei hänen väsynyt käsivartensa voinut tehdä enää juuri muuta kuin kohottaa keihästä.
Näiden uusien taistelijoiden hyökätessä, miesten, joilla oli Ieijonamaiset harjat, tuliset silmät ja iskevät, vastustamattomat aseet, peräytyivät eläinten etujoukot survoen takanaolevia. Muutamissa minuuteissa oli ahdinko poistettu. Grôm kääntyi vanhojen miesten puoleen. »Te menette nyt», käski hän. Mutta he kieltäytyivät.
»Me jäämme tänne», huusi eräs hengästyneenä, mutta rohkeata tulta vanhoissa silmissään. »Ei ole liikaa tilaa lautoilla.» Ja he alkoivat jälleen taistella.
Grôm naurahti ylpeänä. Kun sellaista rohkeutta virtasi vielä vanhoissakin suonissa, oli heimo, niin hän ajatteli, saava suuria aikaan. Hän kääntyi ramman orjansa puoleen, josta hän piti tämän urhoollisuuden tähden.