Sitten tulivat mammuteläimet huojuen ja kiljuen tasangon poikki kulkien pienempien petojen yli kuin nousuveden laine. Nähtyään viimeisen sotilaistaan kulkevan alas rantatietä kääntyi Grôm vielä kerran katsomaan tuota hirveää ja kummallista näytelmää. Hän näki vilahdukselta Ook-ootskin kyyristyneen olennon kohoutuvan tähtäämään punaisella keihäällään suurta, mustaa hirviötä rintaan, joka kohosi kuin vuori hänen yläpuolellaan. Sitten vyöryi vuori hänen ylitseen musertaen hänet, ja Grôm kiiruhti nopeasti polkua alas.
* * * * *
Lauttojen luona oli meteliä. Noin parikymmentä naista ja lasta, jotka yrittivät veden äyräälle, oli raivostunut, pitkin rantaa hyökkäävä piisoniparvi surmannut, ja jäljelle jääneiden viiltävät huudot kuuluivat lauttauspaikalle kaikuvan kirkunan ja metelin yli. Puolet lautoista olivat nyt lasteineen vesillä, ja miehet ähkivät hurjasti työnnellessään toisia jokeen. Naiset ja lapset keräytyivät veteen heidän ympärilleen odottaen, milloin miehet antaisivat heidän nousta lautoille.
Kun Grôm joukkonsa kera veren tahrimana päästä jalkoihin asti saapui rannalle ja heitti verta tippuvat aseensa lautoille, likeni eläintulva luolilta jyrkänteen reunan yli rannalle päin. Toiset, jotka olivat varmoja jaloistaan, kuten leijonat ja karhut, tulivat varovasti polkua alas. Toiset syöksyivät mielettömästi eteenpäin ja tulivat pyörien alas puskien kallioon ja teräviin reunoihin ja pysähtyen rannalle särkyneenä luukasana. Sitten tuli näiden takana näkyviin jyrkänteen reunalle joukko mammuteläimiä, mustina ja jättiläismäisinä sinistä taivasta vastaan. Ne heiluttivat pitkiä kärsiään ja kiljuivat hurjasti, mutta epäröivät laskeutua alas.
»Joutukaa! Joutukaa!» huusi Bawr hoputtaen väsyneitä työmiehiä, niin että suonet pullistuivat nis kassa ja otsassa ikäänkuin ne puhkeaisivat.
Grômin ja hänen joukkonsa avulla saatiin viimeisetkin lautat vesille. Lapset työnnettiin niille, naiset kiipesivät heidän jälkeensä ja miehet, kahlaten ja ohjaten, jotteivät lautat ajautuisi jälleen maalle, alkoivat varovasti seurata heitä.
Samassa syöksähti rantaa pitkin uusi eläintulva, pääasiallisesti puhveleita, niiden etunenässä kolme suurta, valkeata sarvikuonoa. Ne näyttivät kaikki olevan aivan sokeina pelosta. Ne syöksyivät suoraan eteenpäin huomaamatta ihmisiä lautoilla tai muita petoja, jotka tulivat jyrkännettä alas. Niiden kintereillä tuli ryskien toinen mammutparvi, kärsät korkealla ilmassa ja punaiset suut ammollaan.
Kun nuo suunnattomat, vyöryvät olennot saapuivat lauttojen kohdalle, huusi eräs lapsista nähdessään tuon peloittavan näyn. Lauman johtaja käänsi ilkeät, pienet silmänsä lauttoihin päin näyttäen nyt vasta huomaavan ne. Pysähtymättä se ojensi alas kärsänsä, kiersi sen Bawrin vyötäisille, heilahdutti hänet ilmaan murskaten hänen kylkiluunsa hurjalla puristuksella ja kuljetti häntä korkealla ilmassa kiljuvan lauman yläpuolella.
Lautoilta kuului vihan ulvontaa. A-ya, jonka kaari oli nopea kuin ajatus, ampui nuolen, ennenkuin Grôm ehti pysähdyttää hänen kätensä. Nuoli tunkeutui syvälle hirviön kärsään. Paiskaten elottoman uhrinsa laumansa jalkoihin koetti peto kääntyä kostaakseen tuon kummallisen haavan. Mutta pääsemättä takana olevan vyöryn läpi kulki se eteenpäin kiljuen raivosta.
Grôm, joka nyt oli heimon päällikkö ja hallitsija, käski työntää kaikki lautat syvälle, niin etteivät hyökkääjät ulottuisi niihin. Nyt kun hänellä oli kaikki vastuunalaisuus hartioillaan, ei hänellä ollut aikaa surra Bawrin kuolemaa, Bawrin, joka oli kuollut arvokkaasti, kuten päällikön tuleekin. Lautat kulkivat jo kaukana virrassa, ja Grôm toivoi, että he kykenisivät saamaan ne tyynen veden aikana kauas pohjoista rantaa kohden, ennenkuin joutuisivat kokemaan pakoveden täyttä voimaa. Miettiessään tätä ja kehoittaessaan sotilaitaan ponnistelemaan voimiensa takaa raskailla ja hankaloilla sauvameloilla, aprikoi hän koko ajan suurta salaisuutta. Mikä karkoitti mahtavat mammutitkin tieltään? Mitä tuo pelko oli?