"Mikä hätänä?" kysyi hän lyhyesti.
"Minä ammuin eilen tuon pedon poikasen", vastasi Gardner, "ja se murskasi veneeni ja ajoi minut tänne kalliolle."
Laivassa oltiin hetken aikaa ääneti, sitten kapteeni vastasi:
"Kuka vain etsii ikävyyksiä, löytää niitä tavallisesti alkamalla kujeilla 'murhavalaan' kanssa."
"Olen kyllä itsekin jälkeenpäin ajatellut, että tein erehdyksen", sanoi Gardner kuivasti. "Mutta se tapahtui eilisaamuna se, ja nyt olen melkein lopussa. Tulkaa ottamaan minut pois."
Laivassa pidettiin lyhyt neuvottelu. Sillä välin valas yhä jatkoi vahtikulkuaan kallion edustalla, ikäänkuin ei sellaisia laitoksia kuin neljänkymmenen jalan moottoriveneitä kannattaisi huomatakaan.
"Teidän täytyy pysytellä siellä vielä vähän aikaa", huusi kapteeni, "kunnes käymme hakemassa satamasta valaskiväärin. Meillä on kyllä iso pyssy täällä, mutta on liian uskaliasta käydä semmoisella valaan kimppuun, sillä jos emme ensi laukauksella tee siitä loppua, pirstoo se tämän aluksen kymmenessä sekunnissa. Tunnin päästä palaamme – älkää siis hätäilkö."
"Kiitoksia!" sanoi Gardner, ja laiva hävisi kaukaa kaartaen saaren taakse.
Vangitulle miehelle tämä tunti tuntui kauhean pitkältä, ja hänellä oli syytä siunata viileätä likomärkää takkiaan, kunnes hän taas kuuli moottoriveneen jyskytystä vankilansa takaa. Tällä kertaa se heti tultuaan näkyviin suuntautui suoraan valasta kohti. Gardner näki sen sulavasti liukuessa yli tyynen ulapan, että sen kokassa oli omituinen ampuma-ase – jonkinlainen lyhyt, isosuinen kivääri, jota voi tapin varassa kääntää. Valas huomasi nyt, että alus laski suoraan sitä kohden. Se pysähtyi väsymättömässä vartiokulussaan ja silmäili laivaa uhmaten, epäröiden, tehdäkö hyökkäys vai eikö.
Laiva peruutti potkureillaan, kunnes se pysähtyi, kapteenin samalla tähdätessä keulassa olevalla aseella. Valtava laukaus kajahti. Hirviö lennätti itsensä puoleksi ylös vedestä ja putosi sitten takaisin hirveästi läiskähtäen. Hetken se kieppui hurjana puoliympyrässä, sitten ryntäsi päin kalliota, törmäsi sitä vasten ja painui hitaasti rantakarille noin kahden sylen syvyyteen.