Nähdessään tämän hirviön, joka oli melkein neljä tuumaa pitkä, he päästivät kimeän kirkunan, ja sen kuultuaan riensi sinne sama mies, joka oli kävellyt puutarhassa tytön kanssa edellisenä iltana. Hänellä oli ratsastushousut jalassa ja kintaat käsissä. Vasta puoleksi valveilla ja kovin suuttuneena siitä, että oli näin häikäilemättä herätetty, istui peikko matolla siivet puoleksi levällään pienten mustien silmien säihkyessä. Se ilmaisi mielipiteensä tytöille niin kiivaasti, kuin vain kykeni, ja tämä kuului vähän siltä, kuin olisi vedetty hyvin isoa ja hyvin puutteellisesti öljyttyä taskukellorämää.
"Hyvänen aika, Jane", huudahti mies, "luulin että olitte Gracen kanssa kaivanut esille ainakin virtahevon, kun nostitte niin kamalan äläkän! Luuletteko, että tämä pieni yökkö-raukka aikoo syödä teidät?"
Hän kumartui ottamaan peikon lattialta, mutta pikku veitikka sähisi niin kimakasti häntä vastaan ja puraisi häntä niin uhmaavasti, että hän iloitsi paksuista kintaistaan. Palvelijattaret tirskuivat.
"Näettekös, herra?" sanoi Jane rohkeasti. "Kyllä se söisi meidät, jos saisi; se on niin villi."
"Se on tosiaankin urhea pikku paholainen", vastasi mies nostaen sen varovasti kinnaskourassaan ja vieden sen ikkunalle.
Peikko oli nyt ihan hereillä, ja sen "kellonveto" oli kiukusta rämeätä, kun se oli vangittuna miehen kädessä. Ikkunan ääressä mies laski sen vapauteen. Täysi päivänpaiste häikäisi sitä, mutta sulkien silmänsä hiuskarvan levyiseksi raoksi, se erotti maiseman aivan selvästi. Silmänräpäyksessä se heittäytyi ilmaan, ja seuraavassa se jo lenteli lähimpäin puunoksien keskellä. Pysytellen niin tarkoin kuin mahdollista puitten välissä se suuntasi matkansa veden rannalle ja sitten ketojen yli vanhalle ladolle. Parin minuutin kuluttua se levollisesti ripusti itsensä nukkuvien kumppaniensa viereen katonharjan lämpimään ruskeaan hämyyn.
Tavallisissa oloissa peikko nyt olisi jäänyt nukkumaan iltaan asti. Mutta tämän vuorokauden oli kohtalo säätänyt sille monivaiheiseksi. Kapealla ylimmäisellä orrella, muutaman jalan päässä alapuolellaan, se huomasi eilisiltaisen leikkitoverinsa, pikku äidin kahden lapsensa kanssa. Tämä oli laskenut ne hirren sileälle pinnalle siksi aikaa, kun itse järjesteli ulkoasuaan, mikä puuha on yhtä tärkeä yökölle kuin hienoimmalle kissalle. Hämmästyttävän taitavasti se raappi korviensa taustoja kynsiin päättyvillä siivillään ja kampasi karvoja ruumiinsa näennäisesti saavuttamattomissa osissa. Sitten se otti siipiensä kalvot, ensin toisen ja sitten toisen, oikoi ne, tarkasti niitä, veti ne hampaittensa välitse ja nuoli niitä, kunnes ei enää voinut syntyä epäilystäkään niiden puhtaudesta.
Tämän puuhan aikana lensi muuan pääskynen savipesästä räystään alta vinhasti kattoa kohti ajaen takaa isoa sinipunervaa mehiläistä. Epätoivoinen hyönteinen vältti takaa-ajajansa juuri kurkihirren alla ja syöksyi alaspäin orren ohitse melkein sipaisten pieniä yökköjä mennessään. Pääskynen lensi huolimattomasti sen perästä ja teki enemmänkin kuin vain hipaisi noita pieniä kömpijöitä. Se näet riipaisi niitä niin kiivaasti, että ne luisuivat pois orrelta. Vielä lentoon oppimattomina ne kuitenkin levittivät hennot siipensä ja putosivat lepatellen kuin kaksi kuihtunutta tammenlehteä lattiaan.
Ladon lattialla oli onneksi paksulta viime vuoden heinien jätteitä ja muita roskia, niin että pienokaiset putosivat pehmeälle eivätkä loukkaantuneet. Mutta ne joutuivat kauas erilleen, kuten kahden lentelevän lehden olisi käynyt. Emo, joka onnettomuuden sattuessa oli melkein kietoutuneena siipiensä laskoksiin, irroitti itsensä rajulla liikkeeltä ja pyyhälsi alas niiden perästä. Silloin peikko, joka oli viime seikkailuistaan käynyt yritteliääksi, tuli risteillen sen jäljestä katsomaan, olisiko mitään tekemistä.
Sitä kyllä oli, vieläpä siekailematta. Suuri rotta, joka asui ladon lattian alla, oli juuri tulossa kolostaan. Se luuli nähneensä jonkin putoavan ja vaikkei se tiennyt, mitä se oli, tapsutti se esille hyvin toivorikkaana. Sen mieleen johtui, että ehkä tuo oli nuori pääskynen, joka putosi tai tungettiin ulos pesästään, ja se piti nuorista pääskysistä vaihteen vuoksi.