»Niin, kyllä teidän täytyy kantaa se sylissänne, herra Mac Allister», nauroi Poika. »Hyvä asia, ettei se ole vielä sen suurempi. Mutta kas tässä, ottakaa Ananias-ja-Safira ensin. Jos se rupeaa ystäväksenne, niin vaikuttaa se paljon Ebeneseriin.» Ja sievästi hän siirti papukaijan omalta olaltaan, jonne se paikalla oli paennut hänen tullessaan, päällysmiehen korkealle olkapäälle.
Lintu oli hetkisen ymmällä. Se painoi alas höyhenensä, kunnes näytti aivan silolta ja säädylliseltä ja ojensi itseään kauas ulospäin, ikäänkuin hypätäkseen takaisin entiselle istuinpaikalleen, Mutta kun toinen siipi oli leikattu niin se ei uskaltanut. Sillä oli ollut riittävästi kokemusta niistä kamalista lepatuksista ja kuperkeikoista, joiksi lento kävi, kun oli vain toinen siipi kunnossa. Kääntyen pois Pojasta se katsoa killisteli Mac Allisterin nenää pahalla vilkumattomalla silmällä. Ehkä se aikoi purra sitä. Mutta samalla Mac Allister kohotti valtavan kätensä silittääkseen pelottomasti sen päätä, aivan yhtä pelottomasti kuin ei sillä vähääkään olisi ollut noukkaa, jolla vaikka purra puhki saappaat. Tämä rohkeus teki siihen suuren vaikutuksen, se kurlutti kurkussaan ja otti suuren peukalon sirosti leukainsa väliin niin hellävaroen, ettei ruusun lehdelle olisi vikaa tullut. Jaha, se paikalla päätteli, tämä mies oli hänen mielensä mukainen, ja hänen kätensäkin haisi aivan kuin olisi se ollut Mac Phairrsonin oma käsi. Pudottaen peukalon pienellä tyydytyksen rääkäyksellä se vikkelään kulki sivuittain ylös ja alas Mac Allisterin olalla ja oli aivan kuin kotonaan.
»Kas vain, mutta se taisikin mielistyä teihin, herra Mac Allister!» huudahti Poika. »En ole milloinkaan ennen nähnyt sen tekevän noin.»
Päällysmies naurahti ylpeänä.
»Ananias-ja-Safira kai kuuluu hienohelmoihin, vai mitä?» kysyi Kalju
Pallen, katsoen viekkaasti toisiin.
»Kyllä se on naisväkeä!» vastasi Poika. »Niin sanoi Mac Phairrson!»
»Siinä se!» sanoi Kalju. »Niin kaikki naisväki hullaantuu tähän meidän päällysmieheemme. Katsokaas nyt!»
»No nyt Ebeneser!» keskeytti päällysmies, puheenaihetta vaihtaakseen. »On parasta, kun Poika antaa sen minulle, ehkä se pitää sitä suosituksena.»
Juhlallisena Poika kumartui lattiaan, työnsi pesukarhun penikan syrjään ja otti porsaan syliinsä. Ebeneser hämmästyi, sitä kun ei oltu milloinkaan ennen pidelty sylikoirana, mutta ei se kuitenkaan vastustellutkaan, ojensi vain säärensä aivan kankeiksi, niin että sitä oli koko vaikea pidellä. Päällysmiehen suureen syliin pantuna se kohotti kärsänsä suoraan ilmaan ja päästi kimakoita kiljauksia; mutta huomatessaan sitten Ananias-ja-Safiran, joka rauhallisena istui anastajansa korvan alla, sekin jonkin verran rauhoittui, eikä enää inttänyt sitä eikä tätä. Se ei kuitenkaan voinut hyväksyä näin selittämätöntä ja kerrassaan halventavaa asentoa, jonka vuoksi se piti kärsäänsä jäykkänä pystyssä niin korkealla kuin suinkin ja sulki tiukkaan pienet silmänsä, ikäänkuin odottaen jotakin uutta kohtalon kolausta.
Tähän saakka oli kaikki käynyt hyvin, arveli Musta Angus. Ebeneserin suvaitsevaisuus ja Ananias-ja-Safiran suostuvaisuus hänen mielestään ilmeisesti kohensivat hänen arvovaltaansa.