»Sitä juuri minä toivoin teidän ehdottavan, herra Mac Allister. Tiedättehän te, etteivät ne tule siellä yksin toimeen. Ne eivät kauan olisi onnellista perhettä. Ne alkaisivat tapella ja toinen puoli heittäisi tuota pikaa henkensä.»
Seurasi hetken aprikoitseva äänettömyys. Sahassa ei ollut lupa polttaa tupakkaa, mutta suussaan sitä piti joka mies. Jimmy Wright pani merkille kahdeksan jalan päässä olevan äsken sahatun lankun kirkkaan pinnan ja erehtymättä sylkäisi aivan keskelle ja kohauttaen sitten housujaan huomautti —
»Antaa pomon ja Pojan päättää. He sen parhaiten ymmärtävät.»
»Se on oikein, Jimmy! Me siis sovimme asiasta!» sanoi Musta Angus. »Mitä minuun tulee, niin minun mieleni tekee papukaijaa ja porsasta. Se se vasta on lintu, tuo Ananias-ja-Safira. Ja porsas — Ebeneseriksihän sitä sanoo Mac Phairrson — se on niin viisas, että sitä pitää nauraa vallan katketakseen. Ja niin siisti — siisti kuin viini prouva. Ne kaksi minä haluaisin saada mökkiini. Ja otan minä vielä kolmannenkin, jos se on tarpeellista.»
»Sitten teidän olisi parasta ottaa pesukarhukin, herra Mac Allister», sanoi Poika. »Se ja Ebeneser pitävät kovin toisistaan ja niiden tulisi ikävä, jos ne erotettaisiin.»
»All right. Pesukarhu minulle!» vastasi päällysmies. »Minkä eläimen
Poika itse ottaa?»
»Minä odotan, että näen, mitä nämä muut pojat tahtovat», vastasi Poika.
»Minä pidän niistä kaikista, ja kaikki ne sangen hyvin tuntevat minut.
Minä otan, mitä jää.»
»No sitten», sanoi Jimmy Wright, »otan minä Susannan. Se kirottu hirvenvasikka on ainoa koko joukosta, jonka kanssa minä tulisin toimeen. Se näyttää niin vähämieliseltä ja pitävän minusta!» Ja taas hän pani merkkinsä lankun puhtaaseen pintaan.
»No, minä ja minun muorini, me otamme mielihyvällä ne molemmat valkoiset kissat!» tokaisi siihen harmaaparta ukko Billy Smith. »Akka sanoo, ettei sen kauniimpia kissoja ole koko maakunnassa. Ehkä ne eivät ikävysty meillä niinkuin jossakin muualla, kun meidän mökkimme on niin lähellä Mac Phairrsonin siltaa ja ne itse koko ajan näkevät, ettei saarella enää ole ketään!»
»Pätkästä ei kukaan ole puhunut mitään!» muistutti Poika. Koira oli yleiseen suosittu ja puolenkymmentä tarjoutui paikalla sen ottamaan.