"Liisa", sanoi hän, "aion juuri tehdä Robbielle pienen sievän kepposen. Hän on turvautunut Ralph Rayhin viime aikoina, mutta tällä kertaa minä hänet kumminkin nolaan."
"Ei, Joseph, aiotteko todellakin tehdä sen?" sanoi Liisa kirkastunein kasvoin, jotka näyttivät sanovan herra Garthille: "Tehkää se kaikin mokomin."
"Ehkä sen teenkin", sanoi seppä pudistaen tarkoittavasti päätään. Tytön viattomat kasvot olivat kietoneet hänet pauloihinsa yhtä helposti kuin ruohokkoon piilotettuun häkkiin teljetty hamppuvarpunen pettää pääskysen.
"Ja Ralph, tuo suuri maankiertäjä, kohtelee minua kuin roistoa, aivan kuin roistoa."
"Mutta nyt aiotte maksaa sen hänelle, vai mitä, Joseph?" sanoi Liisa kuin iloiten sepän tulevasta suuruudesta.
"Liisa, tyttöseni, kerronko teille jotakin?" Hänen päänsä ja sydämensä näyttivät sulavan noissa pienissä keimailevissa silmissä palavan tulen vaikutuksesta ja hän tuli hyvin puheliaaksi. Hiljentäen ääntään sanoi hän:
"Ralph ei ole lähtenyt pakoon ollenkaan. Hän aikoo olla mukana isänsä hautajaisissa, ei enempää eikä vähempää."
"Eihän toki!" huudahti Liisa hämmästyneenä. Hän hämmästyi todellakin niin kovasti Joen odottamattomasta ilmoituksesta, että hänen uteliaisuutensa nyt muuttui yhtä todelliseksi kuin ilmeiseksikin.
"Kyllä", sanoi herra Garth, "ja täällä on muutamia, jotka tietävät, kuinka hänet voidaan vangita vielä tänä päivänä."
"En ihmettelisi enää ollenkaan, vaikka Robbie Andersonkin olisi hänen kanssaan jossakin tekemisissä", sanoi Liisa nyrpistäen huuliaan niin halveksivasti kuin hän olisi hirveästi inhonnut poissaolevan Robbien käytöstä.