PAKO VUORILLA.
1.
Kuljettuaan muutamia askelia, että näyttäisi siltä kuin hän aikoisi jatkaa aloittamaansa matkaa, odotti Liisa, kunnes seppä oli päässyt niin kauas, että hän voi palata sillalle. Sitten hän kiipesi aidan yli ja juoksi niin nopeasti kuin suinkin takaisin Shoultwaiteen.
Hän oli suunniltaan kiihkosta saapuessaan takaisin taloon, mutta Rotha pysähdytti hänet ja onnistui suurella vaivalla hillitsemään hänet, ettei hän aivan julkisesti kuuluttanut kaikille niitä tietoja, jotka polttivat hänen kieltään ja jotka eivät ollenkaan sopineet talon rauhalle.
Huohottaen vielä kovasti kertoi hän tärkeimmän osan tekemistään huomioista ja vaikeni sitten yhtä paljon ruumiillisten ponnistusten väsyttämänä kuin uhkaavan onnettomuuden musertavasta tunteesta.
Rotha ymmärsi silmänräpäyksessä Liisan epäjohdonmukaisesti kertoman viestin tärkeyden. Hänen kalpeat kasvonsa vaalenivat yhä enemmän, silmät vääntyivät kieroon, kuten usein ennenkin, hänen herkät huulensa vapisivat ilmeisesti ja hän seisoi muutamia minuutteja paikoillaan epäröiden ja voimatonna.
Mutta sitten muuttuivat nuoren tytön kasvot äkkiä hyvin päättäväisiksi. Jättäen Liisan kuistiin hän meni hakemaan sisältä hattuaan ja nuttuaan. Kun hän sitten palasi toverinsa luo, oli hän tehnyt rohkean suunnitelman.
"Kaikki sellaiset Wythburnin miehet, joihin voimme luottaa, ovat saatossa", sanoi hän. "Meidän pitää senvuoksi lähteä sinne itse, ainakin minun."
"Ota minut mukaasi", sanoi Liisa. "Mutta minne aiot lähteä?"
"Aion kiivetä vuorten yli Stye Headiin."