"Niin, niitä on kaksi, mutta ehkä te mieluummin —"
"No, minkä tien? Sano se pian äläkä lörpöttele."
"Ratsastakaa laaksoon Dale Headin ja Grey Knottsin välistä, kunnes saavutte Honisteriin."
"Toivokaamme, että olet parempi opas kuin poliisi, nuori mies, tahi meille käy, kuten vanhus aamulla sanoi meille tiellä, että karkoitamme vain linnun pois voimatta vangita sitä. Lörpöttelevä kielesi on jo tehnyt meille ilkeän kepposen, mies, ja koeta nyt senvuoksi palvella meitä paremmin päälläsi, tahi käy ehkä niin, että menetät molemmat."
Nuo kolme miestä ratsastivat niin nopeasti kuin Kukkuloiden välissä kiemurtelevalla polulla suinkin saattoi. Seppä Garth mumisi jotakin hampaittensa välistä. Hän alkoi jo toivoa, ettei hän olisi ryhtynyt koko tähän ikävään yritykseen. Ei edes voiton sulostuttava kostokaan kyennyt ilahduttamaan hänen mieltään, koska miehet, joiden palvelukseen hän oli antautunut, sättivät häntä kaikenlaisilla ivallisilla ja halveksivilla nimityksillä.
"Tätä voidaan sanoa hauskaksi villihanhien metsästysretkeksi", sanoi toinen poliisi. Hän ei ollut puhunut mitään ennen, oli vain ponnistellut eteenpäin hevosensa kanssa käyttäen siihen nähtävästi kaiken ruumiillisen tarmonsa ja tehostaen työtään ilkeän luonteensa kiukkuisilla purkauksilla.
"Vai murahtelet sinä jälleen, Jonathan. Milloin sinä tuletkaan tyytyväiseksi?"
Puhuja oli pieni teräväsilmäinen mies, jonka hymy oli ylimielinen, ääni kova ja läpitunkeva ja käytös ärtyisä.
"En ainakaan silloin kun olen vaarassa taittaa niskani joka askeleella tahi eksyä nummelle, voimatta jättää siihen sen näkyvämpiä jälkiä kuin mereen, tahi hukkua sumupilviin, jotka ovat yhtä paksuja kuin tuhansien pesupäivien höyryt, tahi upota hirveiden ammottavien kuilujen saippuavaahtoon tahi lammikkoihin, kuten te niitä muistaakseni nimitätte. Ja kaiken tämän saamme tehdä ilmaiseksi, emme saa katsella väärän punnan laitaakaan palkinnoksi tästä hienosta työstä."
"Älä ole siitä niin varma", sanoi pieni mies. "Ellei tuo tyhmeliini tuossa", hän keikautti päätään taaksepäin seppää kohti, joka ratsasti heidän takanaan, "ole liian paljon erehtynyt suunnitelmissaan, saamme vielä otuksen pyydystetyksi."