"Emme milloinkaan, usko vain minua. Olen arvostellut miehemme ennen tätä päivää. Hän vastaa viittäkymmentä sellaista roikaletta kuin erinomainen oppaamme on. Tiesin mitä tein poistuessani täältä viime kerralla ja jättäessäni hänet rauhaan."
"Mutta sinulle on naurettu sen jälkeen melkoisesti. Sanottiin sinun hieman pelänneen", sanoi pieni mies ivallisesti hymyillen.
"He saavat nauraa vielä kerran, David, jos heitä haluttaa. Ja anna sitten sen miehen, joka nauraa kovimmin, tulla sijaani ensi kerralla. En tule kadehtimaan häntä ollenkaan."
"Minun on todellakin pakko tunnustaa, etten ymmärrä kummallista puhettasi. Minä en milloinkaan puhu tuolla tapaa, en milloinkaan. Osoitat siten vain halveksimista virallesi, et enempää etkä vähempää", sanoi poliisi David.
"Sinä olet sellainen mies, joka asetat tuon niin sanotun velvollisuuden muita asioita korkeammalle, korkeammalle kuin vaimon, elämän ja kaiken muunkin, ja sittenkuin olette täyttäneet sen vaatimukset, alentaa se tavallisesti teidät kaikkia muita halvemmiksi. Minäkin olen ollut narri aikoinani, David, mutta en milloinkaan sellainen. En ole milloinkaan ollut sen koiran kaltainen, joka luopui herkullisesta lihapalasesta tokaistakseen sen varjoa. Kun olen joutunut sellaiseen tilanteeseen, olen laskenut tyynesti lihapalaseni maahan ja sitten —. Kas, tuolla on jälleen muudan niskantaittajakivi, tuollainen vierinkivi, kuten niitä nimitätte. Ei mikään hevonen maailmassa voi seisoa jaloillaan tällaisella tiellä."
Miehet ratsastivat vaieten vähän matkaa. Sitten pieni mies, joka pysytteli muutamia askelia edellä, pysähdytti hevosensa ja sanoi:
"Sanoit, ettet löytänyt vangitsemismääräystä Wilsonin taskuista. Voihan olla mahdollista, että joku näistä laaksolaisista otti sen haltuunsa ennen sinun tuloasi."
"Niin, joku laaksolaisista. Mutta sen on täytynyt tapahtua samalla kertaa kun tuo toinen hirveämpi tekokin tehtiin. Sitä ei ole voitu suorittaa jälkeenpäin. Tulin tänne seuraavana aamuna. Päällikkö lähetti minut vanhan skotlantilaisen jälkeen."
"Eikö sinun mieleesi juolahtanut, että mies, jolle oli edullisinta saada vangitsemismääräys omaan haltuunsa, hankkikin sen itselleen?"
"Kyllä ja poltti sen sitten. Ei kukaan ihminen vapaaehtoisesti kanna omaa kuolemantuomiotaan lähellä sydäntään. Huonompaa laastaria voisi tuskin olla olemassakaan."