"Mitä nyt?" huusi pieni mies sepälle, joka oli kuunnellut heidän keskusteluaan ja hämmästyksissään tietämättään vetäissyt hevosta suitsista niin, että se pysähtyi.
"Mitä sinä nyt töllistelet? Ratsasta vain edellä. Onko tämä tuo mainitsemasi Scarf Gap?"
4.
Simeon Stagg oli seurannut miehiä niin nopeasti, ettei hän ollut kadottanut heitä näkyvistään, ja kuitenkin pysytellyt niin kaukana, etteivät miehet olleet häntä vielä huomanneet. Kiivettyään Bleaberry Fellille oli hän laskeutunut Watendlathiin ja sivuuttanut suuren vierinkiven juuri silloin kun miehet ratsastivat Rosthwaiten kylään. Hän oli kadottanut heidät hetkiseksi näkyvistään, kun miehet kääntyivät Hornisteriin, mutta päästyään Grey Knottsin huipulle näki hän selvästi, kun miehet parin penikulman päässä alkoivat juuri kiivetä Scarf Gapille. Jos hän vain kykenisi sivuuttamaan Brandrethin, ennenkuin miehet saapuvat Black Sailin juurelle, ei hänen enää tarvitsisi pelätä ilmituloa ja, mikä oli vielä tärkeämpää, hän saisi silloin olla melkein varma, että hän ehtii Stye Headille ennen heitä. Hän voisi silloin pujahtaa Kirk Fellin ja Great Gablen väliin paljon ennen kuin he ehtisivät kiertää Wastdale Headin ja palata sitten takaisin solaan.
Mutta kuinka heikko hän tunsikaan olevansa! Kuinka hirveästi hän oli väsynytkään näiden muutamien penikulmien matkalla! Sim muisti syöneensä hyvin! vähän näinä viime päivinä. Riittäisivätkö hänen voimansa yrityksen toteuttamiseen? Kyllä, sillä niiden täytyi riittää. Säälimättömien ihmisten tuomitsemana oli tämän riutuneen henkipaton koko rakkaus kuin myrskyn kallistaman puun juuret kiertänyt juurensa kallion ympärille, josta ei mikään vihuri jaksanut kiskoa niitä irti.
Joskus hän kiiruhti askeleensa melkein juoksuun ja joskus hiljensi ne vaivalloiseksi laahustamiseksi. Jyrkät rinteet ja kohtisuorat nousut, lammikkojen kaltaiset leveät kuilut, virtaavat joet ja pehmeä maa olivat kuluttaneet kovasti niitä vähäisiä voimia, jotka hänellä lähtiessään oli ollut jäljellä. Joskus hän istuutui minuutiksi ja painoi laihalla pitkällä kädellään kovasti sydäntään, mutta sitten hän läksi jälleen liikkeelle pikemminkin vain pelosta eikä takaisin saatujen voimien pakosta.
Niin, nyt hän oli päässyt Brandrethin juurelle eivätkä ratsastajat olleet vielä näkyvissä Scarfilla. Ah, kuinka kuumissaan ja janoissaan hän olikaan! Tuolla oli muudan paimenmaja, ensimmäinen ihmisasunto, jonka sivu hän kulki Watendlathista lähtönsä jälkeen. Pyytäisikö hän vähän maitoa? Se virkistäisi ja voimistaisi häntä varmaankin.
Kun Sim vielä seisoi tuvan portilla epäröiden, menisikö hän sisään vai jatkaisiko matkaansa, tuli paimenen vaimo pihalle, jolloin Sim pyysi häneltä vähän maitoa juodakseen. Nainen sanoi tuovansa sitä mielellään hänelle.
Hän katsoi kuitenkin Simiin niin kiinteästi, että Simiä vapisutti. Hän oli kyllä nyt niin kaukana Wythburnistä, ettei häntä voitu epäilläkään mistään rikoksesta, mutta hänen omatuntonsa kidutti häntä kumminkin. Tiesikö siis koko maailma, että Simeon Stagg olisi tehnyt murhan, jos hän vain olisi kyennyt siihen, ja aavistiko se, että hän todellisuudessa oli sen jo tehnytkin sydämessään? Eikö hän milloinkaan voisi paeta noita lausumattomia moitteita? Ei, näiden autioiden vuorten huipuillakaan ei hän saanut olla rauhassa.
Nainen kääntyi ja meni hakemaan tuvasta maitoa. Hänen poistuessaan jäi Sim portille ja äkkiä kääntyivät hänen ajatuksensa hänen omista tarpeistaan ja surkeudestaan Ralphiin, samalla kun hänen katseensa suuntautuivat Scarf Gapille. Miehet olivat päässeet jo huipulle ja ratsastivat nyt kovaa vauhtia vuoren tasaisempaa rinnettä Ennerdaleä kohti. Kymmenen minuutin kuluttua olisivat he saavuttaneet hänet.