Nainen oli tulossa tuvasta kupillinen maitoa kädessään, mutta odottamatta sitä ottaakseen sen vastaan läksi Sim liikkeelle ja juoksi niin nopeasti kuin suinkin vuoren rinteelle. Nainen seisoi kuppi kädessään ja katsoi, kuinka laiha mies hävisi etäisyyteen. Hän arvaili sitten jälkeenpäin, oliko hän nähnytkin vain aaveen.
5.
"Et voi siis ymmärtää, miksi Wilfrey Lawson haluaa niin välttämättä saada tämän Rayn käsiinsä?" kysyi poliisi David.
"En todellakaan", vastasi poliisi Jonathan. "Eikö se mielestäsi riitä, että hän on taistellut parlamentin armeijassa?"
"Kyllä kuninkaalle ja tälle uudelle laille puritaanien hävittämisestä, mutta ei herra Wilfreylle. Ei kansa sitäpaitsi rupea enää pitkää aikaa sietämään tätä vanhojen parlamentin soturien hirttämistä. Parlamentin aikana kiusautui ja vaivautui maa ja huusi kuin väsynyt ihminen lepoa, millaista lepoa tahansa, ja nyt se on saavuttanut haluamansa — saavuttanut sen kostolla. Mutta levottomampaa lepoa ei ole olemassakaan kuin toimekkaan miehen lepo, paitsi toimekkaan maan, eikä Englanti tule kauan kärsimään tätä miesten teurastamista tänään senvuoksi, että he eilen täyttivät velvollisuutensa — niin, velvollisuutensa juuri, kuten sinun tapasi on sanoa."
"Luulet siis, että herra Wilfrey aikoo virittää kaksinkertaisen ansan
Ralph Raylle?"
"En tiedä hänen aikomuksiaan, mutta hän ei ole ruvennut etsimään tavallista puritaania tuhansien samanlaisten joukosta paljaasta velvollisuudentunteesta. Sellainen ei ole herra Wilfrey Lawsonin tapaista."
"Mutta tämä mies toimi viime aikoina kapteenina vallankumouksellisessa armeijassa", sanoi pieni poliisi. "Mies", huudahti hän Garthille, joka äreänä ratsasti heidän edellään, "onko tämä Ray milloinkaan kerskaillut kapteenina tekemistään urotöistä?"
"Mikä sanoittekaan hänen olleen? Kapteeniko? En ole kuullut siitä milloinkaan puhuttavankaan", murahti seppä.
"Kerskaillut — joutavia. Hän ei ole ollenkaan sellainen mies", sanoi poliisi Jonathan.