"Muistan ihmisten puhuneen, että hän oli pelastanut vanhan Wilsonin hengen", murahti Garth jälleen.
"Ja jos hän sen jälkeen nitistikin hänet hengiltä, niin mitä se muihin kuuluu", sanoi poliisi Jonathan halveksivasti "Kiiruhda eteenpäin siellä? Nyt olemme vihdoinkin laella. Pitääkö meidän lähteä jälleen laskeutumaan alas? Mitä tuolta alhaalta näkyy? Talohan siellä on lopultakin. Kuka sieltä läksi nyt juoksemaan? Olemme varmaan aivan kohtauspaikan läheisyydessä. Onko tuo meidän miehemme? Eteenpäin! Jos meidän kerran on tehtävä tämä, niin tehkäämme se."
"Ray siellä varmaankin on", sanoi pieni mies kannustaen hevosensa laukkaan saavuttuaan Ennerdalen ensimmäisille pelloille.
Parin minuutin kuluttua saapuivat miehet Brandrethin rinteellä sijaitsevalle pienelle majalle, josta Sim oli pyytänyt juotavaa.
"Hei, emäntä, hei! Kuka mies täältä läksi juoksemaan hetkinen sitten?"
"En tuntenut häntä — jokin mielipuoli, luullakseni. Hän oli laiha ja väsynyt. Hän pyysi minulta maitoa juodakseen, mutta ennenkuin ehdin tuoda sitä hänelle, läksi hän matkoihinsa kuin salama."
"Kukahan hän oli? Ei ainakaan hakemamme mies. Tiedättekö te, seppä?"
Puhuteltu mies oli monta kertaa kalvennut ja punastunut naisen puhuessa. Hänen mielessään välähti kuin salama, että pieni Liisa Branthwaite oli pettänyt hänet.
"Luultavasti vain tuo räätäliroisto, tuo Sim", sanoi hän hikoillen kovasti.
"Ja hän on tullut tänne ilmoittamaan Raylle tulostamme. Eteenpäin!
Seuratkaamme miestä. Tästä puupäästä sepäksi emme enää välitä."