"Ilmaiskaa minulle tarkoituksenne selvemmin, herra", sanoi tyttö katsoen pappiin ylpeästi ja uhmaavasti.
"Tarkoitukseniko selvemmin, nuori nainen! Eikö sinulla ole minkäänlaista häveliäisyyden tunnetta. Onko tämä sen häpeän seurauksia, mikä on kohdannut roistoa, joka juuri poistui täältä?"
"Ei sanaakaan hänestä enää! Mutta jos teillä on jotakin sanottavaa minusta, niin sanokaa se, herra."
"Mitä! Isä on kuollut, äiti on tajuttomassa tilassa, kaksi poikaa ja sinä nuori nainen — eikö seurakunnassa ollut ainoatakaan naitua naista, koska nuoren tytön on ollut pakko tulla tänne?"
Puna, josta Rothan posket hehkuivat, kohosi hänen otsaansa ja laskeutui niskaan. Tekosiveys, mikä itsessään on jo synti, oli tunkeutunut hänen viattomuutensa panssarin läpi. Sanomatta sanaakaan hän kääntyi poistuen keittiöstä.
"No, leski Ray", kuuli hän hänen kunnianarvoisuutensa sanovan muuttuneella äänellä sairaalle. Mutta hän ei välittänyt kuunnella sen enempää.
Hänen lumouksensa oli nyt haihtunut ja herättäminen oli todellakin tapahtunut julmasti. Ehkä hänellä ei sittenkään ollut mitään tekemistä, tässä talossa — ehkä pappi sittenkin oli oikeassa. Mutta ei, asia ei sittenkään voinut olla niin. Hän ajatteli, kuinka murtunut ja riippuvainen ympäristöstään jokaisessa elämän pienimmässäkin seikassa rouva Ray oli, muistellen samalla Ralphille antamaansa lupausta. "Lupaa minulle", oli Ralph sanonut, "että jäät tänne vanhaan kotiini niin kauaksi aikaa kuin äitini elää." Ja hän oli luvannut; hänen antamansa sana oli kirjoitettu muistiin taivaassa.
Mutta ehkä Ralph ei silloin ollut aavistanutkaan, että hänen äitinsä voi elää samanlaisessa tilassa vuosikausia. Epäilemättä oli Ralph luullut äidin pian kuolevan. Hän ei ollut saattanut tarkoittaa, että Rothan on aina asuttava veljen talossa.
Hänen tarkoituksensa oli kuitenkin ollut sellainen. "Hän pyytää sinua piakkoin vaimokseen, Rotha", oli Ralph sanonut, "mutta hän ei voi tehdä sitä vielä."
Tämä palautti hänen mieleensä aamun varhaisemmat tapahtumat. Willy Ray oli jo pyytänyt häntä vaimokseen. Ja mitä hän oli tehnyt puolestaan? Eikö hän ollut näennäisesti vastannut kieltävästi?