"Etkä luultavasti ole saanut riviäkään häneltä hänen poistumisensa jälkeen. Mutta hän ei olekaan mikään kaivattava, hän ei mene milloinkaan naimisiin kanssasi, tyttö, ja sen vuoksi sinun ei tarvitse vaivatakaan aivojasi ajattelemalla häntä."
Rotha tuli aivan naisen viereen ja katsoi häntä kasvoihin. Mitähän ilkeyttä hän nyt hautoikaan mielessään?
"Mitä nyt, sinä nenäkäs letukka", sanoi rouva Garth niiskauttaen, "koetatko nolata minut, kuten tuo nenäkäs pikku Liisakin?"
"Kas niin, rouva Garth, koettakaamme nyt ymmärtää toisiamme", sanoi Rotha vakavasti. "Mitä oikeastaan haluatte sanoa minulle? Sanoitte isäni lähteneen turhalle asialle. Mitä tiedätte siitä. Ilmaiskaa se minulle älkääkä kiusatko minua enää."
"Minulla ei ole mitään ilmaistavaa. Ei mitään muuta kuin että Ralph Ray on nyt tällä kertaa joutunut aidan pahemmalle puolelle."
Rouva Garth nauroi jälleen.
"Hänellä on vaikeuksia, se on kyllä totta; mutta mitä hän on tehnyt teille, koska hänen onnettomuutensa ilahduttaa teitä niin kovasti?"
"Tehnyt, tehnyt!" toisti rouva Garth. "Niin, mutta ei puhuta nyt siitä, tyttöseni. Kysy häneltä, jos haluat saada sen tietää. Tahi ehkä haluat kysyä sitä tuolta raukalta, isältäsi nimittäin."
Mitähän nainen oikeastaan tarkoittikaan?
"Usko minun sanojani: älä milloinkaan kiinny Ralphiin, sillä hän on tuomittu mies. Punatakit eivät aja häntä takaa senvuoksi, mitä hän on tehnyt sodassa. Asia on pahempi, paljon, paljon pahempi."