Päästyään jälleen seisoalleen sanoi mies katsoen Ralphiin hämmästyneenä ja vihaisesti: "Ei, ei, älä luulekaan tätä viime kerraksi — älä sellaista ajattelekaan."
Sitten hän hiipi pois joukosta ja kun hän pääsi kadun toiselle puolelle, nähtiin saman pienen kalpean ukon, jota yleisesti sanottiin Ralphin "varjoksi", liittyvän hänen seuraansa.
* * * * *
"Onko mies hän?"
"Juuri sama."
"Silloin sen täytyy tapahtua tänään. Olemme viivytelleet jo liian kauan."
XXVIII.
KOHTALON SORMI.
1.
Kun Ralph samana iltana makasi vuoteessaan eräässä China Lanen varrella sijaitsevassa kahvilassa, ei mikään vakaumus painanut voimakkaammin hänen mieltään kuin se, että hänen velvollisuutensa oli heti poistua Lancasteristä. Oli selvää, että häntä vahdittiin ja että hänen oleskelunsa vanhassa kaupungissa oli herättänyt epäluuloja. Mies, joka monta päivää oli kiusannut häntä vastenmielisellä seurallaan, oli nähtävästi liitossa sen toisen miehen kanssa, joka oli loukannut tyttöä. Viimeisen tunsi hän jo entuudestaan vilpittömäksi ja katkeraksi vihollisekseen. Luultavasti odottivat miehet vain viranomaisia, ehkä jonkun epäluulon vahvistumista, ennenkuin he pyytävät poliisin apua hänen vangitsemisekseen. Hänen pitää lähteä Lancasteristä heti.