Sanottuaan sen Ralph nousi lopettamatta aamiaistaan ja poistui ravintolasta.
Millaista samanlaista ilkityötä mahdettiinkaan nyt suunnitella Wythburnissä hänen poissa ollessaan? Palaisiko hän takaisin? Se olisi hyödytöntä ja vielä pahempaakin. Mitä hän voikaan tehdä?
Äkkiä juolahti sellainen rohkea ajatus hänen mieleensä että hän matkustaa Lontooseen, pyytää päästä kuninkaan puheille ja rukoilee armahdusta. Niin, se oli ainoa, mitä hän enää voi tehdä ja hän tekeekin sen. Hänen anomustaan ei ehkä oteta vastaan, hänet voidaan vangita ja asettaa oikeuden tutkittavaksi, mutta mitä sen oli väliä? Hän oli varma, että hänet ennemmin tahi myöhemmin vangitaan ja silloin loppuu vihdoinkin tämä surullinen kilpajuoksu vapauden ja hengen pelastamiseksi.
3.
Samana päivänä lähestyi Ralph Ray, joka vieläkin kulki jalkaisin, Prestonin kaupunkia. Oli sunnuntaiaamu, mutta hän näki, kuinka savu peitti talot kuin musta pilvi ja kohosi korkealle tornien ja tapulien ympärille. Äkkiä ilmestyi kaupunginportista maantielle meluava roskajoukko huutaen ja kiljuen. Sen edellä ja luultavasti sen takaa-ajamana oli melkein alaston mies, joka aina muutamia metrejä juostuaan kääntyi katsomaan taakseen, kohotti kätensä ja ennusti onnettomuuksia ja kurjuutta niille ihmisille, jotka hän nyt hylkäsi. Mies oli joku kveekarisaarnaaja ja hänen oleskelunsa kaupungissa oli aiheuttanut tämän levottomuuden.
"Oo, Preston", huusi hän, "kuten vesi virtaa pois silloin kun sulut avataan, niin Jumalan armahtavaisuuskin loppuu sinua kohtaan, oo, Preston!"
"Mene matkoihisi, sinä tekopyhä kristitty", sanoi muudan joukosta kohottaen keppiään. "Laputa vain tiehesi, tahi muuten saat jälleen maistaa Garvas Bennettin keppiä."
"En aio milloinkaan lakata kohottamasta ääntäni petosta ja turhuutta vastaan", huusi saarnaaja kovemmin kuin metelijöitsijät. "Te sanotte pyhittävänne lepopäivän, mutta pukeuduttekin hienoihin vaatteihin ja naisenne kävelevät pää pystyssä."
"Hiljaa! Lyökää häntä! Kivittäkää hänet!"
"Käärme puree varmasti, ellei sitä lumota", vastasi saarnaaja, "eikä lörpöttelevä ihminen ole sen parempi. Hullun huulet nielevät hänet itsensä."