"Kyllä. Hän ei puhunut mitään oikeuden istunnoissa ja antoi tuomarien langettaa tuomion kuulustelematta häntä. Laissa on siihen selvät pykälät. Kruunu ei voi takavarikoida kenenkään maatilaa, ennenkuin rikollinen tutkitaan ja tuomitaan."
"Entä jos rikollinen on julistettu henkipatoksi?" kysyi Ralph melko kiihkeästi.
"Paollaan tunnustaa rikollinen itsensä syylliseksi."
"Minulla oli kerran muudan toveri", sanoi Ralph värähtelevällä äänellä, "joka pakeni viranomaisia ja julistettiin henkipatoksi ja jonka lapsiraukat häädettiin maantielle. Olisiko hän voinut pelastaa kotinsa ja kontunsa perheelleen, jos hän olisi antautunut alttiiksi sellaiselle kuolemalle, josta äsken kerroitte?"
"Olisi. Se laki on voimassa vielä tänäänkin."
"Luuletteko kenenkään ihmisen voivan alistua sellaiseen nyt, jos asiat niin vaatisivat?"
"Kyllä", vastasi asianajaja, "mutta missä on sellainen mies. Voimme ainoastaan ajatella jotakin rikollista, jonka kaikissa tapauksissa pitää kuolla, siis jotakin murhaajaa."
"En tiedä, en tiedä", sanoi Ralph nousten ja voiden vain huonosti piilottaa mielenliikutuksensa. Hän poistui huoneesta lausumatta minkäänlaisia jäähyväisiä.
6.
Tiistaina käveli Ralph Kendalin läpi matkallaan pohjoiseen. Päivä oli vasta alullaan. Ralph aikoi syödä aterian Kent-joen varrella Kirklandissa vanhassa lepopaikassaan Woodmanissä ja sitten jatkaa matkaansa iltaan asti.