Robbie antoi kunniasanansa pantiksi, ettei hänen milloinkaan oltu nähty juoksevan nuorien, tyttöjen jäljessä — vakuutus, jota kuuntelijat näyttivät suuresti epäilevän. Tyttö tuli keittiöön ja poistui sieltä toimittaessaan tehtäviään, ja palatessaan kerran oli hänellä pergamentille piirretty kartta kädessään, jolloin hän sanoi:
"Tässä on muudan paperi, jota Jim, ajaja, käski minun näyttää teille.
Siihen on piirretty kaikki tiet Kendalin ja Carlislen välillä. Saatte
nyt itse katsoa, voivatko ystävänne matkustaa jotakin toista tietä
Wythburniin."
Robbie levitti kartan keittiön pöydälle ja alkoi heti tarjoilijattaren avulla hakea siitä niitä teitä, joita Ralph ja Sim mahdollisesti olisivat voineet kulkea. Kartan kuviot olivat hyvin sokkelomaisen epäselvät ja Robbie ja hänen pieni ystävättärensä saivat ponnistaa järkensä äärimmilleen ottaakseen niistä selvän.
"Kas niin, tässähän se on", huudahti Robbie sen näköisenä kuin hän olisi tehnyt arvokkaankin huomion, "tuossa on penikulmapaalut, ensimmäinen, toinen ja kolmas — ne ovat penikulmapaaluja, ymmärrätkö?"
"Joutavia, tyhmeliini; mittakaavahan se on", sanoi tyttö. "Näethän siihen olevan kirjoitetun: 'Mittakaava'."
"Aivan niin, tyttöseni", sanoi Robbie, joka ei tiennyt varmasti, mitä 'mittakaava' tarkoittaa. Hän oli kuitenkin liian viisas paljastaakseen tietämättömyyttään toista kertaa tälle oppineelle tarjoilijattarelle.
Mutta tehtävää oli silti mahdoton ratkaista. Vaikka he olisivat kuinka kauan tahansa nojautuneet kartan yli, eivät he nähneet siinä muuta kuin viivoja.
"Se on niin täynnä viivoja kuin vanhan Sim-raukan kasvot", sanoi Robbie.
Robbie ja tarjoilijatar ryhtyivät yhteistoimintaan muissakin asioissa. Kartta oli tavattoman pieni. Kaksi henkilöä ei voinut tutkia sitä samalla kertaa joutumatta ärsyttävän lähelle toisiaan.
"Kas, siinähän se nyt on", sanoi Robbie viitaten piipullaan erääseen kohtaan, jonka perinpohjaiseen tarkasteluun tyttö oli syventynyt.