* * * * *
Ralph oli juuri palaamaisillaan huoneeseen ja sulkemaisillaan ulko-oven, kun isäntä tuli nopeasti huoneeseen käytävästä. Hän oli hyvin kiihkoissaan.
"Eikö, kapteeni — sanokaa minulle, eikö isänne koti sijaitse
Wythburnissä. Bracken-järven rannalla?" kysyi hän.
"Niin, siellä on isäni koti. Entä sitten?"
"Silloin hakevat nuo verikoirat teitä."
Brownin otsa oli aivan märkänä hiestä.
"He eivät puhele keskenään mistään muusta kuin leikistä, jota he aikovat leikkiä Wythburnissä, ja mitä he aikovat tehdä eräälle, jonka nimeä he eivät milloinkaan mainitse. Jos he vain olisivat sanoneet minulle, ketä he tarkoittavat, silloin olisin näyttänyt heille."
"Isäntä, isäntä!" huuteli joku mies, jonka epävarmojen askelten ääni kuului käytävästä. "Isäntä, tuokaa molemmat vieraanne tänne luoksemme — heidän pitää juoda lasillinen kanssamme."
Mies oli tulossa huoneeseen jonne Ralph ja Sim oli salaa viety. Isäntä livahti käytävään niin kapeasta oven ja ovenpielen välisestä raosta kuin hänenlaiselleen kookkaalle miehelle vain oli mahdollista. Kun ovi sulkeutui hänen jälkeensä, kuultiin hänen vastustavan jokaista aietta häiritä hänen vieraitaan. Molemmat herrat olivat tulleet kaukaa matkustaen pari vuorokautta yhteen menoon; he olivat senvuoksi menneet jo vuoteeseen ja nukkuivat nyt raskaasti; isäntä antoi kunniasanansa sen pantiksi.
Juopunut kuningasmielinen näytti tyytyvän tähän selitykseen vieraiden syrjäänvetäytymisestä ja palasi tovereittensa luo laulaa hoilottaen: