"Mutta siellähän on joku hevonen!" sanoi Sim.
"Kuinka se on jätetty ulos tällaiseksi yöksi?" sanoi Ralph.
Hänen kasvonsa vapisivat mielenliikutuksesta. Kun hän puhui jälleen, oli hänen äänensä käheä ja hänen kasvonsa kalmankalpeat.
"Sim, mitä sen selässä on?"
"Varmasti kuorma. Sillähän on jokin musta esine poikittain selässään."
Ralph veti syvään henkeään ja pysähtyi. Sitten hän läksi juoksemaan.
"Suuri Jumala!" hän huusi "Betsy! Siellähän on Betsy ruumisarkkuineen!"
XXXIII.
VIHDOINKIN HAUDATTU.
Betsy siellä todellakin oli, tamma, jonka he olivat menettäneet tuona kauheana päivänä Stye Headin solassa. Sen hirmuinen kuorma, ruumisarkku, jossa oli Angus Rayn maalliset jäännökset, oli vielä kiinni sen selässä. Kukaan ei ollut päässyt sitä lähelle, sillä muussa tapauksessa olisi arkku irroitettu. Tamma oli riutuneen ja väsyneen näköinen noustessaan nyt jaloilleen lumessa. Vanha hevonen oli hyvin mukautuvainen tänä aamuna ja kun Ralph taputti sen päätä, näytti se tuntevan käden, joka kosketti siihen.