"Tuo mies tuli tänne juuri käräjiksi", huomautti toverilleen muudan nuorukainen viitaten taloon ja sanoen hiljaa jotakin, jota Robbie ei kuullut.
"Mikä paikka tämä on?" kysyi Robbie heidän mentyään kävellen portille ja kohdistaen sanansa ukolle.
"Tuomarin asunto", vastasi hoitaja kohottaen katseensa työstään ja näyttäen hämmästyvän kysymyksestä.
"Milloinka oikeudenistunnot alkavat?"
"Ensi viikolla ne alkavat."
Vanha hoitaja ei nähtävästi ollut lainkaan puhelias, ja Robbie, joka ei halunnut jaaritella joutavia, poistui sieltä.
Kaupungissa pitempään viipyminen tuskin kannatti. Kaikki oli ohi. Pahin oli jo tapahtunut. Hän voi yhtä hyvin lähteä kotiinsa. Mutta kuinka hänen otsansa olikaan kuuma! Olisikohan tuo sukellus Wythburnin vieritse virtaavaan puroon pannut hänen päänsä palamaan kuin sulatusuuni?
Robbie ajatteli Simiä. Miksi hän ei ollut tavannut Simiä pitkillä kierroksillaan kaupungin läpi? Hehän olisivat voineet lähteä kotiin yhdessä.
Bother-portin ja English-kadun kulmassa oli pari kauppaa ja kun Robbie meni niiden sivu, keskustelivat kauppiaat innokkaasti aamun tapahtumista.
"Näin hänen menevän tästä sivu tuon pienen raukan kanssa, aivan varmasti. Olin juuri avaamassa luukkuja, kun se tapahtui", sanoi toinen miehistä matkien silloin tekemiään liikkeitä.