He eivät olleet vielä ehtineet kauaksi, kun Reuben itse vaativampien siveyssaarnaajien epäjohdonmukaisuutta noudattaen alkoi tuntea halua maistaa sitä siunattua juomaa, jonka vaikutuksia hän juuri oli surkutellut. Hän pysähdytti senvuoksi hevosensa siinä tarkoituksessa muutaman ravintolan edustalle, joka sijaitsi tien vieressä, ja tilasi lasillisen lämmintä viinaa. Hän oli juuri ottamaisillaan sen isännän kädestä, kun postivaunut saapuivat ravintolan pihaan ja ajaja ja pari matkustajaa tilasivat muutamia lasillisia konjakkia.
"Tuletteko Carlislesta?" kysyi toinen näistä katsellen paikoiltaan Reubenia ja puhuen sellaisella äänellä, mikä pienestä laaksolaisesta kuulosti vieraalta näille seuduille.
Reuben myönsi sen nyökäyttäen tyytyväisesti päätään ja vääntäen samalla toisen suupielensä melkein silmännurkkaan asti. Hän ajatteli hyvää ansiotaan.
"Kuuluuko sinne mitään uutta?" kysyi toinen matkustaja äänellä, minkä pieni laaksolainen tiesi varmasti tunnettavan näillä seuduilla.
"Lanka oli siellä hyvässä hinnassa", vastasi Reuben.
"Kuulitteko minkäänlaisia uutisia linnasta tänään?"
"Linnastako? En — tarkoitan, kyllä. Kuulin jonkun miehen antautuneen viranomaisten käsiin, mutta en tiedä asiasta sen enempää."
"Kuulitteko hänen nimensä?"
"En."
"Kiiruhtakaa siellä edessä, hyvä ystävä. Lähtekäämme jo matkalle.
Olemme menettäneet jo tarpeeksi aikaa lumen vuoksi."