"Robbie, Robbie, nyt olet pahemmassa kuin pulassa, niin, pahemmassa kuin pulassa", sanoi Matthew päästyään rattaille. "Pidä häntäsi vedessä, poika, niin kaikki toivosi ei ole vielä mennyttä."
Sanottuaan tämän kuvaannollisen lauseen istuutui Matthew ajaakseen mukana. Rotha kääntyi Reuben Thwaiten puoleen.
"Kuulitteko mitään Carlislessa? Tapasitteko siellä ketään tuttua?" kysyi hän.
"Kuulin ja tapasin", vastasi Reuben iskien silmää, mitä ei kuitenkaan huomattu pimeässä.
"Tarkoitan Wythburniläisiä. Tapasitteko ketään —? Näittekö Ralphia tahi isääni?"
"En kumpaakaan."
"Ettekö kuullutkaan heistä mitään?"
"En… mutta odotahan… hyväinen aika sentään, nyt kun oikein ajattelen asiaa… se ei ennen juolahtanut mieleenikään… kuulin jonkun miehen ilmoittautuneen viranomaisille kaupungintalolla ja viedyn sitten vankilaan. On aivan mahdotonta, että mies oli… ei, ei… rupean varmaan itsekin nyt hourimaan."
"Ralph; mies oli Ralph!" sanoi Rotha vapisten. "Kiiruhtakaa nyt: Hyvää yötä."
"Ralphko Carlislessa?" sanoi Matthew. "No, no, tuulta seuraa myrsky. Senvuoksi poliisitkin matkustivat tiehensä ja siksi on Robbiekin palannut takaisin. No, no! Nouse äkkiä rattaille, Reuben, että saamme koettaa, mihin vanha konisi kykenee."