"Minua ei vaivaa mikään", vastasi Rotha heittäen päätään taaksepäin hieman pakotetun iloisesti.
"Mutta silmäsihän ovat kosteat kyynelistä, tyttö. Eivätkö? Ovathan!"
Ne ovat ilon kyyneliä, ajatteli hän; hän rakastaa Ralphia kuin veljeä.
"Minä nauran silloin kun olen onnellinen, Rotha, mutta sinä näytät
itkevän."
"Luuletko niin?" vastasi Rotha arvaillen, salliiko laupias isä taivaassa tämän katkeran hetken milloinkaan loppua.
"En. Olet vain suruissasi, Rotha; niin se on. On aivan ilmeistä, että olet vähän sairas."
Willy olisi ollut tyytyväinen tähän selitykseen, mutta Rotha rikkoi hiljaisuuden sanomalla:
"Mitä sanoisit, elleivät uutiset olisikaan hyviä?"
Sanat olivat tukahduttaa hänet ja hän keskeytti.
"Olisikaan hyviä! Mitkä uutiset?" kysyi Willy kummastellen toistaen hiljaa tytön sanat.
"Uutiset, että poliisit ovat menneet tiehensä."
"Tiehensä! Mitä se on? Mitä tarkoitat, Rotha?"