Ääni oli naisen ja se värähteli mielenliikutuksesta.
Ralph oli selin tuleen ja senvuoksi ei nainen ollut tuntenut häntä.
Mutta valo sattui sitävastoin kirkkaasti tulijan kasvoihin.
"Rotha!" sanoi Ralph. Hän veti tytön sisään ja aikoi juuri sulkea oven, kun tyttö sanoi hermostuneesti:
"Ei, älähän nyt. Seuraa minua, sillä tuolla ulkona on joku, joka haluaa puhutella sinua ja joka ei voi eikä haluakaan tulla tänne."
Hänen vaatteensa olivat aivan märät ja lumisohjun kastelemat, ja tukka oli liimautunut otsaan kiinni. Hilkka, jonka hän oli kiireesti pistänyt päähänsä, oli mennyt vinoon tuulen voimasta. Ralph olisi mielellään vienyt hänet takan ääreen, mutta hän sanoi jälleen:
"Ei vielä!" Hänen silmänsä näyttivät huolestuneilta, hämmästyneiltä ja tuskallisilta.
"Silloin lähden mukaasi heti", sanoi Ralph.
He kääntyivät. Laddie syöksyi tielle ennen heitä ja hetkisen kuluttua olivat he jo hävinneet illan pimeyteen.