Saarnaaja mainitsi kerran jotakin niistä joukoista, jotka seuraavat heitä.
"Teillä on pullollinen viinaa jossakin", huusi Garth, "sen vuoksi ne seuraavat teitä."
Voimatta enää sietää tätä hirmuista epäsointua tunkeutui muudan noista kolmesta kveekarista — hän oli pieni vilkassilmäinen, hermostunut mies — joukon läpi sinne, missä Garth seisoi sen laidassa. Garth nojasi selkänsä ravintolan seinään ja nauroi hysteerisesti kveekarin varoitukselle: "Voi sinua ja sinun laisiasi, kun Jumalan rakkaus kääntyy pois teistä!"
Garth vastasi tähän niin ivallisesti ja Jumalaa pilkkaavasti, ettei hänen hirveitä sanojaan voida toistaa. Mutta hän uudisti ne huutaen ja kiljuen.
Kauhuissaan vaipui kveekari polvilleen sepän eteen ja mumisi melkein kuiskaten seuraavan rukouksen:
"Jumala suokoon, että ne seitsemän perkelettä, niin, seitsemän kertaa seitsemän perkelettä voitaisiin karkoittaa hänestä!"
Silloin Garthkin vaikeni hetkiseksi.
"Tunsin samanlaisen miehen kuin sinäkin olet, viisi vuotta sitten", sanoi kveekari. "Ja kuinka luulet hänen kuolleen?"
"Missä?" kysyi Garth nikotellen.
"Mutta hän pelastui vihdoin. Valo, jolla Kristus valaisee kaikkia ihmisiä, pelasti hänetkin."