TURMIOLLINEN TODISTAJA.
Paljon ennen sovittua määräaikaa, jolloin tuomarien piti kuulustella Ralph Raytä uudestaan, oli Carlislen torille kokoontunut ääretön ihmisjoukko, joka tunkeili vanhan raatihuoneen portaitten edustalla odottaen ovien avaamista. Kun tornikello löi kymmenen, käveli kolme miestä rakennuksen sisällä sijaitsevaa käytävää avatakseen sisäänkäytävän yleisölle.
"Minä melkein kadun sitä", sanoi muudan; "olette pakottanut minut siihen. En olisi milloinkaan ryhtynyt siihen kehoituksettanne."
"Tyhmyyksiä, ystäväni", kuiskasi toinen, "näittehän, kuinka se meni.
Tuon toisen toimiessa tuomarina ja tämän viekkaan roiston seisoessa
syytettyjen paikalla olivat kaikki mahdollisuudet melkein lopussa.
Toiveemme ratkaisevan tuomion langettamisesta olivat hyvin vähäiset."
"Niitä ei ollut ollenkaan, mutta älkää vaivatko enää aivojanne sillä, herra Lawson", sanoi kolmas.
"Pieni räätäli on varma. Hänen todistuksensa ei voi vahingoittaa ketään."
"En ole niinkään varma siitä", vastasi ensimmäinen puhuja.
Ovi avattiin nyt ja nuo kolme miestä väistyivät syrjään päästääkseen ihmiset ohitseen. Ensimmäisten tulijoiden joukossa oli rouva Garth. Ilkeä vanha akka katsahti nopeasti ympärilleen, kun hän hyvin puettuna pakkasen varalta tuli sisään muiden joukossa. Hänen katseensa kohdistui erääseen niistä kolmesta miehestä, jotka seisoivat syrjässä. Hän tarkasteli miestä hetkisen hyvin tarkasti, mutta sitten kävi painostus hänen takanaan niin kovaksi, että hänen oli pakko mennä eteenpäin. Mutta tässä silmänräpäyksessä ehtivät he jo vaihtaa nopean ja ilmeisen tuntemisen katseen. Miehen kasvot värähtivät hieman. Hän näytti tuntevan huojennusta naisen mentyä hänen ohitseen.
Vaikka tungos salissa edellisessä istunnossa olikin ollut suuri, oli se nyt vielä suurempi. Yleisölle tavallisesti varatut lavitsat oli nyt siirretty pois ja katselijat olivat vallanneet jokaisen tuuman lattiasta. Muutamat kiipesivät ikkunoihin ja istuutuivat ikkunanlaudoille. Pari kolme rohkeata veitikkaa kiipesi naapuriensa olkapäille ja sieltä kattoparruille istuutuen hajareisin niille. Vanha raatihuone oli pakaten täynnä kansaa.
Salin vasemman pään ovesta tulivat vuorotellen kaikki ne, joiden paikat olivat pöydän ääressä. Ensimmäiseksi ilmestyi näkyviin sheriffi, Wilfrey Lawson. Hänellä oli muutamia papereita kädessään ja hän istuutui aivan valamiehistön osaston kaidetta vastapäätä. Sitten tuli notaario, koettaen kerskailevaan tapaan näyttää yleisölle, kuinka läheinen tuttava hän oli yleisen syyttäjän kanssa, joka seurasi hänen kintereillään.