"No, tulkaahan nyt", sanoi hän murtuneella äänellä. "Ei!" huusi Sim tarttuen molemmin käsin päähänsä. "Ne ovat pahempia kuin villit pedot. Menin tänä iltana luolaani entiseen tapaani. Tuuli puhalsi kovasti ja läpitunkevasti laaksossa, mutta tuolla vuorilla raivosi täydellinen myrsky. Ryömin sisään ja rupesin kohentelemaan vuoteeni kuivia sanajalkoja, mutta silloin alkoi sataa, ensin vettä ja sitten rakeita, jotka vihdoin muuttuivat lumisohjuksi ja pieksivät minut melkein tunnottomaksi. Ja tuuli ulvoi hirveästi yksinäisen kotini ympärillä."
Ja suurissa sieluntuskissaan alkoi hän jälleen horjahdella.
"Tämä on täydellistä tyventä siihen tuuleen verraten", jatkoi hän. "Niin, tyventä. Ja sitten alkoivat kivet vyöryä kallioilta ja sade valui virtana luolaani sen katon suurista halkeamista. Mutta jäin kuitenkin sinne lähtemättä minnekään, vaikka puro rupesi kohisemaan yhä kovemmin, kunnes se oli tulvimaisillaan yli äyräittensä. Kuulin, kuinka virtaava vesi siirteli suuria kallionlohkareita paikoiltaan. Ne vyöryivät kovasti kolisten vuoren jyrkännettä alas laaksoon, jolloin painauduin vain lähemmäksi luolan seinää. Hetkisen kuluttua kuulin susienkin rupeavan ulvomaan ja —"
"Ei, Sim, älkää nyt puhuko hullutuksia, vanha ystäväni."
"Hullutuksiako? Kuulin varmasti Lauvellenin susilauman ulvovan. Myrsky oli karkoittanut nekin luolista, joissa eivät nekään uskaltaneet oleskella tänä yönä." Simin harhaluulot näyttivät nyt aivan musertavan hänet.
"Älkää muistelko sitä enää, Sim", sanoi Ralph kiertäen käsivartensa hänen ympärilleen. "Olette nyt vihdoinkin turvassa ja kaikki muuttuu vielä kerran hyväksi."
"Odotahan nyt. Ne lähestyivät minua yhä enemmän, kunnes tiesin niiden olevan ympärilläni valmiina hyökkäämään kimppuuni. Painauduin kuitenkin vain kalliota vasten, kunnes melkein tunsin niiden kuuman hengityksen kasvoillani. Vihdoin näin parin punaisen silmän loistavan minua vastaan pimeästä ja —"
"Teillä on kuumetta tänä iltana, Sim", keskeytti Ralph.
"Silloin välähti kirkas salama ja iski suoraan edessäni kallioon. Sitä seurasi sellainen jyrähdys kuin taivas olisi haljennut enkä sen jälkeen enää kuullut tuulen ulvontaa, sateen rapinaa enkä veden kohinaa, sillä luultavasti pyörryin Tultuani tajuihini koetin hapuilemalla saada selville, missä oikeastaan olin —"
"Näitte vain unta, Sim."