"Kunpa vain voisimme luottaa siihen!" sanoi Rotha kuin hän olisi puhunut yhtä paljon itselleen kuin sepälle.
Garth kääntyi ja katsoi häneen ivallisesti.
Mutta tyttö näytti lempeältä kuin enkeli.
"Sitä minäkin tässä juuri ajattelin", mumisi seppä lyhyen vaitiolon jälkeen, mutta lisäsi sitten kovempaa ja hieman ärtyisästi:
"Luottaa mihin?"
"Että meille kaikille suodaan anteeksi, huolimatta synneistämme, että me kaikki vihdoin saamme anteeksi ja löydämme rauhan."
"Hm!"
"Se on hyvin kaunista — uskonto on ihanaa, herra Garth."
Seppä koetti naurahtaa.
"Parasta on, että otatte pestin kveekareilta. Heillä ei varmasti olisi mitään naissaarnaajaa vastaan."