"Eikö? Tiedätkö, luulin hänellä olevan, mutta ajattelin kai Becca
Ruddin kaivoa."
Bessie pistäytyi hetkiseksi pihalle ja palasi tuoden kulhollisen vettä mukanaan.
"Bessy, mitä vettä tämä on — jokivettäkö?" sanoi Rotha veltosti katsellen vanhaa tammiarkkua, joka oli sijoitettu keittiön toisen seinän viereen.
"Ei, vaan lähdevettä", sanoi pienokainen pudistaen monta kertaa vastustavasti päätään.
"Kuulehan nyt, Bessie — sinusta se varmaan tuntuu hyvin kummalliselta — mutta tiedätkö, minä en voi milloinkaan juoda lähdevettä."
"Tuon sinulle kulhollisen maitoa", sanoi Bessie.
"Ei, ei; pidän vain jokivedestä. Etkö halua juosta noutamaan minulle kulhollista sitä; tee se, niin olet kiltti. Näytän sitten sinulle, kuinka sinun pitää sitoa nauhasi."
Pienokainen kiiruhti pois. Hänen turhamaisuutensa kuiskasi hänelle, että hän voi tappaa kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Heti hänen poistuttuaan Rotha otti esille avaimet ja valiten ensiksi sen niistä, jossa oli palttinakaistale, koetti hän sitä munalukkoon, jolla tammiarkku oli suljettu. Ei, se ei sopinut siihen. Mutta arkun taakse seinään oli kiinnitetty kaappi. Rothan kädessä oleva avain ei kuitenkaan sopinut senkään lukkoon.
Keittiön vieressä oli makuuhuone. Rotha meni sinne katsellen ympärilleen. Siellä ei ollut muita huonekaluja kuin liinakaappi, sänky ja tuoli. Hän meni toiseen kerrokseen. Siellä oli kaksi makuuhuonetta, mutta siellä ei ollut ainoatakaan arkkua, laatikkoa, lipastoa eikä kaappia, ei niin mitään, jonka lukkoon sellainen avain olisi sopinut.
Bessie palaisi varmaankin pian. Rotha palasi keittiöön ja meni uudestaan viereiseen huoneeseen. Ah, vuoteen alla oli arkku, luja raudoitettu arkku! Hän koetti liikuttaa sitä, mutta ei saanut sitä heilahtamaankaan. Silloin hän laskeutui polvilleen tarkastamaan sitä. Siinä oli kaksi munalukkoa, mutta avain ei sopinut kumpaiseenkaan. Palaten keittiöön hän istuutui melkein huumautuneena ja katseli ympärilleen.