"On niin totta kuin Jumala on taivaassa", vastasi Ralph.
"Huivi, minkä värinen se oli?"
"Keltainen."
"Oliko siinä mitään nimeä tahi muuta merkkiä? Minulla on se vieläkin."
"Ei mitään, mutta vartokaahan vähän: sen muutamassa nurkassa oli villalangalla kirjailtu ruusu."
Sheriffi nousi yhteenpurruin huulin ja suurin silmin. Hän meni ovelle ja nykäisi sitä voimakkaasti. Vankilan virkailija aukaisi sen toiselta puolelta ja sheriffi hyökkäsi ulos.
Kääntymättä oikealle tahi vasemmalle hän meni suoraan yleiseen vankilaan. Siellä samassa kopissa, jossa Ralphia oli säilytetty ensimmäisen ja toisen kuulustelun välisenä aikana, istui vääränvalantekijä, Mark Garth, vangittuna.
"Sinä helvetin koira", huusi sheriffi tarttuen häntä tukkaan ja vetäen hänet keskelle lattiaa. "Olen saanut selville pirullisen petoksesi", sanoi hän huohottaen. "Etkö sanonut minulle Rayn antaneen minulle tätä lyöntiä — tätä näin" — hän kosketti kädellään arpea otsassaan — "mutta se oli valhetta, kirottua valhetta!"
"Niin se olikin", sanoi mies katsoen takaisin raivosta leimuavin silmin.
"Ja etkö kertonut Rayn vieneen minut heidän leiriinsä tajuttomana vankina?"