"Sekin oli valhetta", huohotti mies koettamattakaan vapautua otteesta, joka painoi hänet lattiaan.
"Ja etkö taivuttanut minua ahdistamaan tämän miehen henkeä, jonka avutta minä nyt olisin kuollut?"
"Muistatte kaikki asiat ihmeellisen tarkasti, herra Lawson", vastasi vääränvalantekijä.
Sheriffi katseli häntä hetkisen ja heitti hänet sitten luotaan.
"Ihminen, ihminen, tiedätkö mitä olet tehnyt?" huusi hän muuttuneella äänellä. "Olet tahrannut sieluni innoittavalla rikoksellasi."
Vääränvalantekijä nyrpisti ivallisesti huuliaan.
"Minä annoin teille tuon lyönnin", sanoi hän julmasti hymyillen viitaten laihalla sormellaan sheriffin otsaan. "Mutta sekin oli valhetta."
"Sinä paholainen!" karjaisi sheriffi. "Ja nyt olet tappanut miehen, joka pelasti veljesi hengen, ja ruvennut toveriksi toiselle niistä, jotka aikoivat murhata hänet."
"Minä itse olin toinen", sanoi mies pirullisen tyynesti. Se olikin totta. "Minulla on todistus siitä täällä", lisäsi hän koskettaen takaraivoaan, jossa lyhyeksi leikatun tukan alta kuulsi syvä arpi.
Sheriffi perääntyi leimuavin silmin ja laajentunein sieraimin. Hänen rintansa kohoili kiivaasti ja hänen oli hyvin vaikeata hengittää.