Mies katseli häntä yhteenpurruin hampain ivallisesti hymyillen. Kuin myrkyllinen käärme olisi kiemurrellut hänen polkunsa yli kääntyi Wilfrey Lawson pois ja poistui sanomatta enää sanaakaan.
Hän palasi linnaan ja kiipesi takaisin vankitorniin. "Ilmaiskaa minulle, kuinka saitte käsiinne vangitsemismääräyksen", sanoi hän. "Pyydän, kertokaa se minulle niin hyvin oman sieluni kuin teidän henkenne vuoksi."
Mutta Ralph pudisti päätään.
"Se ei ole vieläkään liian myöhäistä. Lähden heti ratsastamaan
Newcastleen."
Sim oli hiipinyt Ralphin taakse ja veti häntä hiljaa takista.
Ralph kääntyi ja katsoi surullisesti vanhusta kasvoihin. Hänen päätöksensä näytti hetkisen horjuvan.
"Jumalan laupeuden nimessä", huusi sheriffi, "oman henkenne, tämän miesraukan ja kaiken sen nimessä, mikä on rakkainta teille molemmille, vannotan teitä antamaan minulle keinoja viattomuutenne todistamiseen, jos kerran olette syyttömiä tähän rikokseen?"
Mutta Ralph pudisti jälleen päätään.
"Siis olette päättänyt kuolla?"
"Kyllä. Mutta tämä ystäväraukka tässä — pelastakaa hänet, jos vain voitte."