"Ette siis halua sanoa minulle mitään vangitsemismääräyksestä?"
"En."
"Silloin on kaikki mennyttä."
Mutta hän meni kuitenkin suoraan linnan talliin ja huusi eräälle tallirengille:
"Satuloi hevonen ja tuo se asuntooni puolen tunnin sisällä."
Ja ennen sen loppumista ratsasti Wilfrey Lawson kovaa vauhtia
Newcastlea kohti.
XLVII.
RUTTO SAAPUU KAUPUNKIIN.
Seuraavana aamuna Rothan taistelun jälkeen rouva Garthin kanssa sillalla huhuttiin Wythburnissä, että rutto oli saapunut piirikuntaan. Uusien saarnaajien esiintymisestä asti olivat ihmiset kuvitelleet tuon peloittavan ruoskan riippuvan jokaisen sellaisen vieraan hihasta, joka oli saapunut sinne kaukaa pahasta maailmasta. He olivat pitäneet silmällä kaikkia peloittavia oireita, he olivat odottaneet niitä ja olivat kutsuneet ne luokseen. Jokainen tuulenpuuska tuntui heistä olevan tulvillaan rutontartuntaa ja jokainen pieninkin pahoinvointi näytti heistä siltä.
Ei luottamus Jumalaan eikä uskominen kohtaloon, ei rohkeus eikä alistuminen, ei epäitsekkäisyys eikä huoleton välinpitämättömyys olleet pelastaneet asukkaita tuosta alituisesti uudistuvasta pelosta, että näkymätön ja kavala vihollinen niittää heidät maahan. Ja nyt tuntui rutto todellakin saapuneen jo heidän ovilleen. Se oli aluksi mennyt pajan viereiseen tupaan. Huhuttiin rouva Garthin tuoneen sen mukanaan Carlislesta ja nyt oli hänen poikansa sairastunut.