Seppä oli palannut kotiinsa heti sen jälkeen kuin Rotha oli eronnut hänestä. Hänen äitinsäkin oli jo tullut ja kertoi pojalleen kaiken, mitä hän oli kuullut rutosta. Tämän hän teki kääntääkseen pojan huomion pois niistä asioista, joiden hän tiesi poikaa enimmin vaivaavan — oikeudenistunnosta ja siitä, kuinka se oli päättynyt. Hänen tarkoituksensa onnistui liiankin hyvin.
Garth kuunteli häntä vaieten ja lähti sitten äreänä pajaan.
"Olen niin sairas, etten voi työskennellä tänään", sanoi hän tullen takaisin puolen tunnin kuluttua.
Hänen äitinsä siirsi lavitsan takan ääreen ja järjesti pielukset, että poika voisi laskeutua levolle.
Mutta hänellä ei ollut mitään rauhaa. Hän palasi alasimen ääreen ja työskenteli niin kovasti, että hiki virtasi hänen otsaltaan. Sitten hän palasi tupaan.
"Suutani kuivaa niin kummallisesti tänään", sanoi hän; "etkö sanonut sitä yhdeksi merkiksi?"
"Tyhmyyksiä, poika, olet vain kuumissasi työstäsi."
Garth palasi vielä kerran pajaan ja työskenteli siellä aavistusten kiduttamana, kunnes hänen kaikki vaatteensa olivat ihan märkinä hiestä. Sitten hän palasi tupaan jälleen.
"Kuinka ohimoni jyskyttävätkään", sanoi hän; "sanoit varmasti jyskyttäviä ohimoita yhdeksi merkiksi, ja minun ohimoni jyskyttävät."
"Vaiti siinä; olet nyt vain saanut jotakin päähäsi."