"Sano minulle, luuletko pojan puhuvan totta?"
"Isästä ja Ralphistako?" kysyi Rotha.
"Ei vaan hänestä itsestään. Luuletko hänen kuolevan?"
Rotha taivutti päänsä.
"Sano minulle, luuletko niin?"
Rotha ei vieläkään vastannut. Rouva Garth katsoi tutkivasti häntä kasvoihin ja kuin vastaukseksi lausumattomaan vastaukseen hän kuiskasi kiihkeästi:
"Se ei ole totta. Hän työskentelee jo alasimensa ääressä huomenna. Miksi olet tullut tänne kalpeine kasvoinesi? Itketkö sinä? Miksi, sano se minulle?"
Ja vanha nainen tarttui tyttöä olkapäihin pudistaen häntä kovasti.
Rotha ei vastannut. Rouva Garthin kasvojen hämmentynyt ilme kävi nyt yhä selvemmäksi, mutta kääntyessään syrjään hän mumisi jälleen hyvin päättäväisesti:
"Hän työskentelee alasimensa ääressä jo huomenna, aivan varmasti."