"Ja todistettu myös?"
"Todistaja tulee sinne itse — muutamien tuntien kuluttua — vain muutamien tuntien — ja hän hakee sinut käsiinsä sieltä."
"Rotha, Jumala itse pani sinut tekemään tämän, ja hän on suonut sinulle enemmän voimia kuin väkevimmälle miehelle."
"Kuinka lyhyessä ajassa voidaan nopeimmin matkustaa Carlisleen yöllä ja kärryillä?" kysyi tyttö kiihkeästi.
"Ehkä viidessä tunnissa, jos tien jokainen kohta on tuttu."
"Ennenkuin lähdet, ratsasta senvuoksi Armbothiin ja pyydä herra Jacksonia tulemaan rattaineen tähän sillalle puolenyön tienoissa. Älä anna hänen kieltäytyä, jos hän vain ajattelee sielunsa autuutta. Ja nyt hyvästi jälleen ja Jumala suokoon sinulle nopean matkan!"
Willyllä oli takki käsivarrellaan. Hän aikoi heittää sen Rothan paljaille olkapäille.
"Ei, ei", sanoi Rotha, "olet itse sen tarpeessa. Minun pitää palata heti takaisin."
Ja hän oli poissa melkein ennenkuin Willy huomasikaan.
Willy aikoi juuri lähteä jatkamaan matkaansa, kun hän kuuli askelia takaansa. Pappi Nicholas Stevenshän sieltä tuli lyhty kädessään, valaisten sillä tietään kävellessään kotiinsa Smeathwaitestä jostakin syntymäpäiväjuhlasta. Hänen lähestyessään Willy meni häntä vastaan.