Se oli ote Joen syntymätodistuksesta ja siitä nähtiin, että hän oli jonkun tuntemattoman miehen poika.
"Tiesin sen olevan hänen hallussaan. Hänen tapanaan oli aina uhata, että hän hankkii sen. Hän aikoi käyttää sitä johonkin ilkeään tarkoitukseen tavalla tahi toisella."
Rouva Garth puhui kuiskaamalla, mutta hänen äänensä häiritsi kuitenkin pojan levotonta unta. Garthin voimat vähenivät nopeasti, mutta hän oli levollisemman näköinen, kun hän jälleen avasi silmänsä.
"Luulen Jumalan antaneen minulle anteeksi suuren rikokseni", sanoi hän tyynesti, "laupiaan vapahtajamme tähden, joka ei tahtonut tuomita syntistä vaimoakaan."
Sitten alkoi hän hiljaa hyräillä kveekarien virttä:
"Veripunaiset vaikk' syntis oisi,
hän valkoisiks' kuin lumi muuttaa ne."
Oli sanomattoman liikuttavaa kuunnella hänen heikon katkonaisen äänensä ponnistavan näin viimeisiä voimiaan.
"Veisatkaa minulle, Rotha", sanoi hän keskeyttäen huoahtaakseen.
"Kyllä, Joe. Mitä minä veisaan?"
"Veisatkaa 'Oo Herra Jumalani'", vastasi seppä.