Hän ei voinut sanoa enempää. Ralph oli kohottanut lyhdyn tamman koppien korkeudelle irroittaakseen hihnan, jolla ne oli sidottu yhteen. Valo sattui suoraan hänen kasvoihinsa.
"Ralph, onko hän loukkautunut hyvinkin vaarallisesti?"
"Hän on kuollut."
Willy horjui taaksepäin kuin häntä olisi lyöty.
"Jumala minua auttakoon! Ah, Jumala minua auttakoon!" huudahti hän.
"Anna minulle suitset", sanoi Ralph, "ja odota täällä pihalla palaamistani. En viivy poissa pitkää aikaa. Pidä silmällä, ettei keittiön ovea avata, sillä äiti on siellä. Mene isän huoneeseen ja laita kaikki valmiiksi."
"Ei, ei, en voi tehdä sitä." Willy vapisi huomattavasti.
"Jää nyt tänne kaikissa tapauksissa äläkä äännähdäkään, ennenkuin palaan."
"Ota minut mukaasi, Ralph, sillä en uskalla jäädä tänne yksikseni."
"Kanna sitten lyhtyä", sanoi Ralph.