"Kyllä, kyllä. Entä sitten?"
"Angus laskeutui seuraavassa silmänräpäyksessä satulasta ja sitten kuulin kumean jymähdyksen enkä mitään muuta."
"Ettekö todellakaan tiedä muuta?"
"Tiedän kyllä vähän muutakin. Isäsi nousi jälleen satulaan, jolloin minäkin olin jo ehtinyt tien keskelle. Hän huomasi minut ja pysähtyi. 'Olet ansainnut hyvin vähän viime aikoina', sanoi hän, 'ota tämä, ystäväni, ja maksa vuokrasi.' Hän otti muutamia kolikoita kukkarostaan antaen ne minulle ja ajoi laukkaa tiehensä Luulin hänen tappaneen Wilsonin ja hiivin senvuoksi katsomaan ruumista. En löytänyt häntä ensin, vaan hapuilin pimeässä, kunnes kosketin kädelläni hänen kasvoihinsa. Mutta silloin luulin hänen olevan vielä hengissä, niin, olin siitä melkein varma. Säikähdin ajatustani ja lähdin pakoon, en tiedä, miten. Ralph, näin käteni jäljen hänen kasvoillaan seuraavana päivänä, kun minut pakotettiin menemään ravintolan makuuhuoneeseen. Sinä iltana maksoin vuokrani isäsi rahoilla ja palasin kotiin."
"Ne olivat siis isäni rahoja eivätkä Wilsonin?" sanoi Ralph.
"Kaikki tapahtui niinkuin olen kertonut", vastasi Sim kuin loukkautuen huomautuksesta.
Ralph laski kätensä hänen olalleen. Miesraukka oli tuominnut itsensä syylliseksi ja hänen omatuntonsa oli kuin pyörre, joka veti kaikki luokseen.
"Kertokaa minulle, Sim, jos suinkin voitte, kuinka tulitte epäilleeksi
Wilsonia kaikesta tästä?"
Sanoessaan tätä naputti Ralph sormellaan vangitsemismääräystä, jonka
Sim oli antanut hänelle takaisin.
"Saamalla selville, ettei hänen oikea nimensä ollutkaan James Wilson."