LIISAN KEPPONEN.
Saattue oli tuskin ehtinyt kääntyä kujalta vanhalle tielle, joka mutkitteli lammikon rantaa pitkin, kun pari vastaan tulevaa miestä käveli hitaasti sen sivu. Vaikka silloin oli ollutkin pimeä, kun Willy oli heidät ensi kerran kohdannut, ei hän hetkeäkään epäillyt, keitä miehet olivat.
Huhu Ralphin poistumisesta, jota Matthew oli uutterasti kuiskaillut kaikille, oli vihdoin kantautunut niidenkin korviin, joille se oli tarkoitettu. Carlislen poliisin edustajat tiesivät nyt työskennelleensä hyvin epäedullisissa olosuhteissa koettaessaan vangita laaksolaisen tämän omassa vuorilinnassa. Heidän intonsa ei sitäpaitsi ollut niin suuri, että he välttämättä tahtoivat antautua sellaisen vangitsemisen aiheuttamiin vaaroihin, mikä, ei voinut tapahtua kovatta taistelutta. Senvuoksi he uskoivat mielellään huhut Ralphin paosta, vaikka he eivät luonnollisesti voineet laiminlyödä tätä tilaisuutta saadakseen varmuuden huhun todenperäisyydestä. He olivat koko aamun kierrelleet taloa käyttäen oppaanaan erästä kylän asukasta, jonka he tyhmästi kyllä olivat valinneet siihen toimeen Nyt he katselivat tarkasti kaikkien niiden surijain kasvoja, jotka olivat lähteneet pitkälle vuoristomatkalle.
Vanhan Matthewin naurunhalu sai nähtävästi uutta kiihkoa ajatuksesta, kuinka heitä oli petetty. Huolimatta niistä surullisista olosuhteista, joiden vuoksi hän nyt oli matkalla, ei hän voinut olla paikoiltaan saatosta toivottamatta heille "iloista ja hauskaa aamua", mutta tyytymättä tulokseen, jonka tämä hänen ivallinen tervehdyksensä aiheutti, ei hän voinut vastustaa kiusausta sanoa heille, että he olivat peloittaneet, mutta eivät vielä vanginneet otustaan.
"Linnun peloittaminen lentoon ei ole oikea tapa saada sitä vangituksi", huusi hän papin suureksi kauhistukseksi. Tämä aikoi ensin moittia kutojaa kevytmielisyydestä, mutta ajateltuaan lähemmin asiaa hän päätti tyytyä passiivisempaan vastarintaan ja nosti päänsä pystyyn kohottaen äkkiä nenänsä korkealle.
Tällaista halveksimista ei nähtävästi se henkilö olisi huomannutkaan, jolle se oli tarkoitettu, ellei Reuben Thwaite, joka käveli Matthewin rinnalla, olisi korostanut sitä tyrkkäämällä Matthewia hiljaa kyynärpäällään ja viittaamalla peukalollaan.
"Hän tirkistelee varmaan kuuta, kunnes hän tuiskahtaa nenälleen tielle", sanoi Matthew murahtaen mielihyvästä.
Molemmat muukalaiset olivat nyt sivuuttaneet saaton ja Willy Ray hengitti vapaammin ajatellessaan, että tämä kohtaaminen oli ehkä haihduttanut uhkaavan vaaran.
Saatto jatkoi nyt kierrellen matkaansa Bracken Waterin rantoja pitkin. Kun edellä ratsastava Robbie Anderson oli päässyt paikalle, josta Armboth Fellille vievä polku erkani ratsutiestä, pysähtyi hän hetkiseksi kuin epäröiden, lähteäkö seuraamaan sitä vai eikö.
"Seuraa vanhaa ruumistietä", huusi Matthew ja sitten selittääkseen neuvoaan hän muistutti vanhasta cumbrialaisesta laista, jonka mukaan jostakin polusta tulee silloin yleinen tie, kun ruumista kuljetetaan sitä pitkin. Vähän ajan kuluttua saapui saattue Cockrigg Bankin yli vievälle vuoripolulle, jota sen tarkoitus oli seurata Watendlathiin saakka.